Jump to content


MiR

Member Since 02 Oct 2003
Offline Last Active Jun 02 2019 10:57

Topics I've Started

Black Fridayn ostohuumasta

29 November 2017 - 11:59

Black Friday -viikonloppu kaikkine jatkoaikoineen on nyt ohi ja omalla kohdallani siitä tuli poikkeuksellisen raskas paukku. Noin taloudellisesti siis. CDON pisti alennusprosentteja peliin ihan suoran lähetyksen kera, eivätkä muutkaan tutut tahot (kuten Discshop ja Zavvi) jääneet juuri heikommiksi.

 

Säästettyä tuli siis vaikka kuinka paljon, kun sinisäteitä tilailtiin ja bokseja haalittiin. Nyt kun huuman höyryt alkavat hiljalleen katoamaan nupista kertoo sähköpostiin ropisseet laskut, että ainakin 250 euroopan rahaa paloi iloisesti. Toki nyt tuli ostettua paljon sellaista, joka on pidemmän aikaa jo ollut hankintalistoilla, mutta siltikin yllätyin markkinavoimien itseeni luomasta vetovoimasta. Olemmeko vain kuluttajia? Siltä joskus tuntuu...

 

Mitenkäs muilla? Paljonko paloi krediittejä, ja onko puolisolle uskallettu vielä kertoa, että mitä kaikkea sinne postilootaan ja lähipostiin vielä tuleekaan? Onko osa ostoksista pakko pakata joululahjoiksi itselle?


Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2017

09 January 2017 - 14:41

Uusi vuosi, samat leffat(ko).

 

1. Wim Wenders: Paris, Texas (1984)
Hieno tarina särkyneistä ihmisistä. Harry Dean Stanton kirjaimellisesti loistaa roolissa, joka vaatii mieheltä uskomatonta venymiskykyä ja osoittaa herran todellisen kalibeerin. Dean Stockwell ei yllä aivan vastaavaan loistoon, mutta eipä käsikirjoituskaan toisaalta suosi häntä. Tarina on samanaikaisesti suoraviivainen ja sopivan koukeroinen, eikä draamakaan yllä spielbergmäiseen mittoihin, vaikka viimeinen kolmannes siihen antaakin kaikki mahdollisuudet.

2. Christopher Nolan: Interstellar (2014)
Mainio krapulaleffa, vaikka kolmannella katsomiskerralla kaikki käännökset olivatkin jo tuttuja - ja sehän on vain hyvä asia, kun makaa kuoleman kielissä telkun ääressä ja yrittää keskittyä noin yhteen asiaan kerrallaan.

3. Christopher Ray: 2-Headed Shark Attack (2012)
Sarjassamme "huonoa huonoa hai-shittiä", ja oikein syvältä. Leffanhan on tarkoitus näyttää b-luokalta, mutta kun mukaan ei ole saatu ketään riittävän karismaattista pökkelöä, niin eihän tästä tule mitään. Tissejä kyllä riittää, mutta Carmen Electrallakin alkaa olemaan ikää ja mitä äijiin tulee, niin Charlie O'Connellinkin vetää tätä puolivalojen puolivaloilla - tai sitten mies on vain aineissa tms. Tai sitten kaikilla oli mahdottoman kivaa, mutta vitsi ei vain välity ruudun tälle puolen.

4. Tony Palmer: Leonard Cohen - Bird on a Wire (2010)
Mainio dokumentti mestari Cohenin vuoden 1972 kiertueesta, jolla kaikki ei sujunut kuin suunnitelmissa. Teknisten ongelmien riivaama rundi kuvataan eräänlaisena luokkaretkenä, ainakin Cohenin mukana kulkevalle joukolle. Artisti itse on enemmän taipuvainen pohdiskeluun ja oman paikkansa punnitsemiseen. Aika sisäänpäin kääntynyttä tämä saattaa olla joidenkin mielestä, mutta muutaman kirja herrasta lukeneena tämä oli mielenkiintoinen kurkistus herran yhteen aikakauteen. Cohen jos kuka osasi näet pistää homman uusiksi, yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

5. Hayao Miyazaki: Ponyo (2008)
6. John Lasseter: Toy Story (1995)
Uusintakatseluita, tällä kertaa jälkikasvun kanssa. Mielenkiintoisia pointteja ja kulmia voi muuten löytyä, kun pienen ihmisen mielikuvitus lähtee laukkaamaan kilpaa käsikirjoittajien kanssa. Ponyo oli huomattavasti viihdyttävämpi kuin muistin, lähes positiivista Miyazakia. Toy Story oli puolestaan lievästi ärsyttävämpi, kuin mitä muistin arkistokaapit antoivat ennakkoon olettaa.


Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2016

14 January 2016 - 16:06

Uusi vuosi ja jotain uuttakin, kai

 

1 Thunder Levin: AE - Apocalypse Earth (2013)
Ahh, parhainta sci-fi kalkkunaa taas vähään aikaan. Tekijät ovat tienneet mitä tehdä ja kuinka venyttää rajattua budjettia juuri sopivasti, jotta trailerista saadaan näyttävä ja siinä sitten onkin kaikki "rahapalat". Enpä muista nauraneeni näin makeasti taas ihan vähään aikaan, Niiden ilmeisimpien kohteiden lisäksi tekijät ovat päättäneet kunnioittaa mm. Star Trekin perintöä ja se loppu... täydellisen törkeää! Adrian Paul on todellinen B-leffojen Omega Man.

2 Jim Henson: Labyrinth (1986)
3 Julian Schnabel: Basquiat (1996)
Erään kuolemantapauksen johdosta päätin sitten katsoa pari vanhaa tuttua uudelleen. Labyrinthin kasarimaisuus on kaikessa kömpelyydessään ihastuttavaa, lapsille suunnatusta öttiäis kuvastosta nyt puhumattaakaan.

Basquiat onkin melkoinen tähtivoiman yhteenliittymä, joka sitten kuitenkin jää harmillisen valjuksi lopputulokseksi. Elokuva on siis hyvä, sitä en kiistä, mutta näin värikkäistä ja vahvoista hahmoista olisi varmasti saanut kaivettua enemmänkin kulmaa ja rosoa? Bowie ja Hopper ovat todellisia shown pelastajia.


Sherlock Holmes -elokuvat

11 December 2014 - 17:26

Eiköhän ole aika perustaa ketju myös Sherlock Holmes -elokuville, sillä maailman mahtavimman etsivän saappaissa on vuosien saatossa nähty joukko legendaarisia näyttelijöitä. Peter Cushing, Jeremy Brett, Benedict Cumberbatch ja monet muut ovat luoneet Holmesin aina omana aikakautenaan eri tavoin, mutta ensimmäisen ketjussa käsiteltävän elokuvasovituksen pääosassa on silti joku muu...

Roy William Neill: Terror by Night (1946)

... eikä kukaan muu kuin Basil Rathbone, tuo 40-luvun ikoninen Holmes. Rathbone sai Holmesin hahmoon aivan uudenlaista vipinää, mutta typecasting kävi myöhemmän uran kohtaloksi: Rathbone muistetaankin usein parhaiten juuri Holmesina, viis niistä muista töistä. Terror by Night on Rathbonen kolmastoista Holmes- filmatisointi ja käsikirjoitus on suhteellisen vapaa kyhäelmä "The Adventure of the Empty House", "The Disappearance of Lady Frances Carfax" ja "The Sign of the Four" -tarinoista. Eikä siinä mitään, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuin katsoa tarinaa jonka käännöksistä ei voi olla varma.

Holmes pääsee loistamaan jo parin minuutin jälkeen ja pian seuraan liittyy myös vanha kunnon Lestrade, jota Dennis Hoey tulkitsee tavallaan. Tarkastaja Lestraden öykkärimäinen töksäyttely antaakin Rathbonen hienovaraiselle työlle omanlaisensa peilauspinnan. Sen suurempia spoilaamatta voi kertoa, että murhamysteeri sijoittuu junaan, jossa muutaman suljetun vaunuosaston ympäristö ja rajattu aikataulu antaa tarinalle ihanteellisen tiukat kehykset.


Aikamatkustuselokuvat

27 October 2013 - 10:46

Onko niin että aikamatkustuselokuville ei todellakaan ole omaa ketjuaan? Yritin kyllä etsiä kovasti mutta en löytänyt moista, vaikka kaikkea muuta mielenkiintoista sitten löytyikin. Tähän ketjuun siis juttua elokuvista joissa aikamatkustetaan, ja mieluusti jostain muustakin kuin Back to the Futureista. Avataan matka (heh, heh) hiukan erilaisella elokuvalla:

Steve Pink: Hot Tub Time Machine (2010)

Hauskasti 80-luvun ilmiöillä ja muilla aikamatkustuselokuvilla leikkivä leffa, jossa poikkeuksellinen aikakone mainitaan jo nimessä. Ei siis muuta kuin uikkarit jalkaan ja pulahtamaan aikakauteen jolloin Michael Jacksonkin oli vielä musta. Itse kasarin eläneenä saan tästä taatusti enemmän irti kuin myöhemmpien aikojen lapset, mutta ei aikakauden tuntemattomuuden pitäisi estää nautintoa.

Mutta, mutta, mutta - mitä jos aikakoneen ei tarvitsekaan olla upea DeLorean, tai olohuoneen kokoinen metallihäkkyrä? Mitä jos aikakone voisi olla vaikka poreamme? Näin nähtävästi järkelivät aivot tämän tarinan takana, eikä lopputuloksessa ole lopulta paljoakaan valitettavaa. Matka alkaa siis poreammeesta ja johtaa suoraan kohti parhaimpaan aikaan mitä universumista voi löytyä - eli suoraan 80-luvulle, jolloin kylmä sota oli vielä hyytävän kylmää ja kommunistien agentteja etsittiin tosissaan. Tukkahevi raikaa tietysti ja Poison on yksi maailman kovimmista bändeistä yhdessä Mötley Crüen kanssa.

Aikamatkustuksen lainalaisuudet vaativat, että hahmojen on tehtävä jotain muuttaakseen 'nykyhetken' surkeaa tilannettaan, vaikka päähenkilöt ymmärtävätkin että muutokset ovat vaarallisia ja niitä ei saisi tehdä - periaatteessa. Mitä siis tapahtuu kun sorkitaan aikajatkumoa ja puhutaan jopa uudesta musiikkihistoriasta? Chevy Chase heittää hauskan pikkuroolin ja ukko oli niin räjähtänyt, etten tahtonut edes tunnistaa häntä. Pinnat myös Crispin Gloverille, jolle nämä aikamatkustuselokuvat ovat tuttuja jo aiemmin.