Telepaattinen haastattelu Stephen Sommersin kanssa
Minulla oli eilen suuri ilo ottaa psyykkisesti yhteys Van Helsingin ohjaaja-käsikirjoittaja Stephen Sommersiin, tai ainakin hänen alitajuntaansa. Tässä on tulos. Varoitus: haastattelu paljastaa Van Helsingin juonen, mutta asiaan kannattaa suhtautua samoin kuin itsensäpaljastajiin; kokemuksesta saattaa olla hauskan terapeuttista kertoa, mutta sen näkeminen on lähinnä piinaavaa ja kiusallista.
| IR: |
Herra Sommers- |
| SS: |
Kutsu vain Steveksi, minulla on niin huono keskittymiskyky etten jaksa
miettiä koko nimeäni alusta loppuun.
|
| IR: |
.....öööh, okei. Steve, my man, näin tuossa juuri uusimman elokuvallisen
rypälepommisi Van Helsingin. Päällimmäinen tunnelma on
ihmetyksensekainen pöllämystyneisyys ja totaalinen vakuuttuminen siitä, että
olen nähnyt kovimmin kaakattavan kalkkunan sitten Unensieppaajan.
Elokuvassasi ei ole mitään rytmiä tai oikeaa draamaa, saati sitten oikeaa
jännitystä. Itse asiassa se ei ole edes oikea elokuva. Mielestäni tämä johtuu
pääosin siitä, että "juoni" koostuu vain summittaisessa järjestyksessä toisiaan
seuraavista toimintakohtauksista jotka ovat kaikki samalla tavalla tehtyjä
eivätkä juurikaan kiihdy intensiteetissään. Mitä mieltä itse olet? |
| SS: |
Niin, no en nyt tiedä kalkkunasta... eikös se ole joku lintu? Näen harvemmin
todellisia asioita koska kaiken voi kuitenkin luoda tietokoneella. Mutta me
täällä Sommersin Melodraaman Ihmemaassa uskomme vakaasti siihen ettei liian
paljon ole koskaan tarpeeksi... jos joku vain seisoo, hän voi kävellä. Jos joku
kävelee, miksei hän juoksisi? Mutta miksi tyytyä siihenkään? Pelkkä juokseminen
on tylsää, ympärillä pitää olla räjähdyksiä! Juoksija voisi vältellä niitä
volteilla ja... ei, nyt tiedän! Hän pakenee räjähdyksiä hyppimällä
trampoliinilta toiselle kierrevolteilla! Keskellä Pariisin maailmannäyttelyä
kun ufot hyökkäävät! Siinä on seuraava elokuvani!
|
| IR: |
No sehän kuulostaa jännittävältä. Jospa kuitenkin pitäytyisimme vielä TÄSSÄ
elokuvassasi. Hassua että mainitsit "Melodraaman Ihmemaasi", koska minusta nämä
tarinasi Draculan kolme morsianta tuntuvat elävän jatkuvassa pantomiimisessa
(saippua)oopperatodellisuudessaan... |
| SS: |
Kyllä, kyllä. |
| IR: |
...Esimerkiksi kohtauksessa jossa Dracula poseeraa linnansa huipulla juuri
kun Van Helsing on tuhonnut hänen ensimmäisen demonisen vampyyrivauvakatraansa
nämä kolme naista rääkyvät ja heiluvat taustalla jatkuvasti, ikään kuin he
olisivat vedenalaisessa tanssiesityksessä. Pyritkö tarkoituksella
naurettavuuteen? |
| SS: |
En ymmärrä mitä tarkoitat.
|
| IR: |
Kamoon Steve... yksi näistä vääntelehtivistä hupakoista jopa sanoo eräässä
kohtauksessa "I know what lurks in your lusty heart." Tai oikeastaan: "I nnou
vat lurks in joor lasti hartt." Eikö tällainen kuuluisi esimerkiksi
Kauniisiin ja rohkeisiin tai vaikka "tunnelmalliseen"
goottipornoon? |
| SS: |
Ei, ei. Se on erittäin moniulotteisen-
|
| IR: |
Tarkoittanet "moniulokkeisen"? |
| SS: |
En, vaan ulotteisen... hahmon syväluotaava repliikki, joka paljastaa jotain
tärkeää Kate Beckinsalen hahmon sielusta.
|
| IR: |
Aaah, Kate Beckinsale! Pidin tavasta jolla hänet esitellään elokuvassa;
kamera lähtee kiertämään maan tasalta lähikuvassa niin että ensin näemme hänen
tiukkoihin housuihin pingotetut pakaransa, sitten vielä tiukempaan korsettiin
puristetut kylkensä, sitten vielä röyhelöillä verhotut tissinsä ja vasta
lopuksi täydellisesti meikatun naamansa. |
| SS: |
Kiitos, kiitos. Olen erittäin ylpeä siitä otoksesta, se kuvattiin 18 kertaa
parhaan lopputuloksen mahdollistamiseksi.
|
| IR: |
Lausuuko Beckinsale siksi repliikkinsä jatkuvan hengästyneenä, että hänen
korsettinsa on niin kireä? |
| SS: |
Hyvin tarkkanäköistä. Itse asiassa olin kirjoittanut elokuvaan sivujuonen jossa
näytetään takaumissa kuinka tohtori Frankenstein poistaa häneltä neljä
kylkiluuta että hän mahtuisi vaatteisiinsa. No, ehkä jatko-osassa...
|
| IR: |
Selitetäänkö siinä myös miksi Beckinsale hengailee aina puhtaissa
hoviasusteissaan pienessä kylässä likaisten ja huonohampaisten ryysyläisten
keskellä? |
| SS: |
Ei, ei selitetä. |
| IR: |
Tämä selvä. Siirrytäänpäs sitten Hugh Jackmaniin, eli Van Helsingiin.
X-Menissä Jackman esittää vihaista ja villiä ulkopuolista joka ei muista
menneisyyttään. Van Helsingissä Jackman esittää vihaista ja villiä
ulkopuolista joka ei muista menneisyyttään. |
| SS: |
Mikä on pointtisi?
|
| IR: |
...eipä kai mikään. Mutta on myönnettävä että Jackman on ehkä ainoa joka
selviää tästä kaikesta suht tahrattomana. Hänellä on vähiten naurettava
aksentti, siisteimmät kuteet ja hahmon totaalisesta persoonattomuudesta
huolimatta hän onnistuu saamaan tähän jotain uskottavuutta. Hänen mystinen
menneisyytensä ei toki ole kovin mystinen, vaikka jätätkin asiat auki
lopussa. |
| SS: |
Miten niin ei mystinen, kukaan tuotantoyhtiössä ei arvannut mistä on kyse.
|
| IR: |
Vaikka elokuvassa sanotaan että hän on "Jumalan vasen käsi" ja hänen
etunimensä on Gabriel? |
| SS: |
Niin! |
| IR: |
Hyvä on. Kysyisin vielä tällaisesta hypoteettisesta tilanteesta jossa
katsoja olisi alkanut välittää näistä sinne tänne pinkovista pahvipökkelöistä
elokuvan aikana, sanotaan nyt vaikka ihan puhtaan sattuman kautta. |
| SS: |
Niin? |
| IR: |
No ei muuta kuin että mitä järkeä on elokuvan lopussa muuttaa Jackman isoksi
tietokoneanimoiduksi ihmissudeksi jossa ei ole yhtään tunnistettavaa piirrettä
hänen hahmostaan jäljellä? Ja laittaa hänet taistelemaan tietokoneanimoitua
hirviö-Draculaa vastaan? Kohtauksesta tuli välittömästi mieleen Mortal
Kombatin ensimmäisen jatko-osan finaali. |
| SS: |
En ymmärrä, tietokoneanimaatio on siistiä! |
| IR: |
Niin, mutta ei ketään kiinnosta katsoa kun kaksi bittikasaa pyörii ympäri
kangasta epämääräisenä pallona, siitä on mahdotonta välittää millään
tasolla. |
| SS: |
Välittää? Se on vauhdikasta! |
| IR: |
Ai niin, se vauhti. Kohtaus jossa hevosvankkureilla hypätään ison rotkon yli
olisi muuten hakenut vertaistaan epäuskottavuudessaan, mutta siinä vaiheessa
elokuvaasi olet jo onnistunut ampumaan uskottavuuden kanuunalla ulos ikkunasta
niin pitkälle ettei sen muodosta saa enää mitään selvää. Elokuvan
uskottavuusongelmien käsittelemiseen tarvittaisiin toinen haastattelu, johon ei
nyt ole aikaa. |
| SS: |
Ei se mitään, en olisi varmaan jaksanut keskittyäkään niihin. En usko että
yleisöä kiinnostaa miettiä mitä elokuvassa milloinkin tapahtuu, ei kukaan mene
teatteriin ajattelemaan! Ehkäisen tätä epäilyttävää toimintoa elokuvissani
vyöryttämällä koko ajan uuden tapahtuman edellisen päälle. |
| IR: |
Eikö se vain turruta aistit? |
| SS: |
... |
| IR: |
No, käsitelläänpä hieman näyttelijöitä. Jackmaniin liittyen mainitsisin
vielä sen seikan että Van Helsingissä heilutaan köysillä enemmän kuin
monissa Tarzan-elokuvissa, joten oli jotenkin hellyttävää nähdä hänet pelkässä
repeytyneessä lannevaatteessa elokuvan lopussa. Oliko tämä
tarkoituksellista? |
| SS: |
Kyllä, mutta kohtauksella myös hurmataan naisyleisö, Hugh on niin karvainen
Tosimies. |
| IR: |
Beckinsalen jo mainitsinkin, eli sitten voimme siirtyä Richard Roxburghin,
joka esittää Draculaa. |
| SS: |
Richard oli aivan loistava! Hän ymmärsi täydellisesti mitä ajan
takaa. |
| IR: |
Ainakin hänellä oli hauskin aksentti tässä naurettavien aksenttien
paraatissa. Mutta ihan oikeasti. Olen ymmärtänyt että haluat tällä elokuvalla
tehdä kunniaa Universalin vanhoille kauhuelokuville kuten Frankenstein
ja Dracula. |
| SS: |
Aivan. |
| IR: |
Minusta tämä tavoite jää aika puolitiehen, mutta sen sijaan tavoitat
alkuperäisen Draculan esittäjän Bela Lugosin myöhemmän uran vaiheet aika
tehokkaasti. Kun Roxburgh selittää töksähtelevällä ja karismavapaalla
lausunnallaan Beckinsalen olevan "A puppet on my string", ei voi olla
ajattelematta Lugosia Ed Woodin Glen or Glendan jumalhahmona huutamassa
"Pul ze STRINK! Pul ze STRINK!!!" Samoin kohtaus jossa hän alkaa kävelemään
ylös pystysuoraa seinää harppovin askelin on hauskinta mitä tahattoman huumorin
saralla on saavutettu sitten John Travoltan munasyndien Taistelukenttä
maassa. |
| SS: |
Ei se ole hauskaa, se on vaikuttavaa! Sellaista ei ole ennen nähty! Miksi
kyseenalaistat päätöksiäni, kukaan ei koskaan tee niin
tuotantovaiheessa? |
| IR: |
Siitä en mene sanomaan mitään, mutta haluaisin vielä kuulla samaan
kohtaukseen liittyen, miksi Dracula paasaa minuuttitolkulla intohimoisesti
siitä ettei hän tunne mitään? |
| SS: |
No kyllä sinäkin olisit kiihtynyt jos et tuntisi mitään! Se on ikuisen elämän
tuoman yksinäisyyden taakan rankka tulos! |
| IR: |
Niin niin, mutta jos hän ei voi tuntea mitään, miten hän voi surra
sitä? |
| SS: |
.....ööööh.....no tuota....se on katsos niin, että....EI! En enää muista
kysymystä, seuraava! |
| IR: |
Okei. Oletko omasta mielestäsikin nykyajan vastine Ed Woodille? |
| SS: |
En ymmärrä, minun elokuvanihan tuottavat rahaa, sehän tässä tärkeintä on. Ed
ei tienannut mitään. |
| IR: |
Aivan, mutta: te molemmat olette (puhun nyt kuin hän olisi vielä elossa)
selvästi innoissanne elokuvien teosta, selvästi jopa rakastatte sitä. Pidätte
kauhusta ja haluatte kunnioittaa menneiden aikojen ikoneita teoksillanne, mutta
ainoa mikä näkyy valmiissa teoksessa on se että välitätte niistä, ei se että
osaisitte tehdä niillä jotain. Ymmärrätte periaatteessa mitä elokuvissa pitäisi
olla; draamaa, jännitystä, jne. Mutta teillä kummallakaan ei ole
alkeellistakaan käsitystä siitä miten näitä tunnetiloja luodaan tai mistä
elokuvat koostuvat. Rakenteesta ei voi puhuakaan, tyylitaju on selvästikin
täysin vieras käsite ja rytmi liittynee jotenkin bongorumpuihin. |
| SS: |
Mutta minun elokuvani tuottavat rahaa! |
| IR: |
Niin tuottavat, Steve, niin tuottavat. Ei ole mitään hätää, tulevat
sukupolvet tulevat muistamaan sinut. |
| SS: |
No aivan taatusti. |
| IR: |
Oikeastaan sanoisin että Van Helsing on elokuvana hieman kuin sinun
siihen luomasi Frankensteinin hirviö ihmisenä; siinä on kaikki tarvittavat
osat, useat lähteet ovat selvästi havaittavissa ja ne koostavat tutun muodon,
mutta kokonaisuudesta ei muodostu osiensa summaa eikä lopputulos ole
lähelläkään aitoa tavaraa. Siitä huolimatta sitä on oudon kiehtovaa katsoa,
vähän kuin autokolaria. |
| SS: |
Autokolari! Sehän siitä puuttuikin! Seuraavassa elokuvassani tulee taatusti
olemaan autokolari. |
| IR: |
Kuulostaa hyvältä. Nyt alkaa aika loppua, joten kysyisin vielä lopuksi
yhdestä kohtauksesta... |
| SS: |
Ok. |
| IR: |
Kun Van Helsing ja David Wenhamin nolon epämääräisellä aksentilla esittämä
pappinoviisi valmistautuvat naamiaisiin, on Wenham pukeutunut narriksi. Kun
näemme hänet ensi kertaa tuossa asussa, sanoo Wenham ympäriinsä sojottavasta
kulkushatustaan, "Onko tämä hattu jo vähän liikaa?" Viittasitko tällä siihen
että elokuvasi saattaa olla yliampuva? Minun teki jo mieli taputtaa Wenhamia
olalle ja sanoa "Ei hätää, David, hattusi on viimeinen asia joka tässä
elokuvassa herättää huomiota..." |
| SS: |
En minä sillä mitään tarkoittanut, se oli hauska hattu. Itse asiassa sain
kohtausta kuvatessa idean, että David astuisi narrinasussaan pas-, sori,
kakkaläjään, mutta oli liian myöhäistä saada sellaista mistään eikä
tietokoneilla vielä osata tehdä täysin aidonnäköistä kakkaa. |
| IR: |
Nähtyäni elokuvasi uskallan olla eri mieltä. |
Pisteytys elokuvalle Van Helsing (2004):
kommentit
Rupesi jo aivan harmittamaan, kun en jaksanut silloin aikoinaan katsoa kuin ensimmäiset 15 minuuttia. Jotenkin alkoi peloittamaan, että mitä kaikkea tässä voikaan vielä tapahtua! Mutta hra Sommershan on ilmiselvä aikamme Kubrick, Tarkovski ja Marxin veljekset samassa paketissa. Lieköhän muut elokuvat katsomisen arvoisia, Muumiot ja G.I. Joe? Ehkä tällaisen metatason kysymyksiin ei edes ole olemassa vastauksia.
kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia