Manara pin-up


osa 2: Pete Tombsin aiheuttama informaatioähky


Ensimmäisessä Elitistin kirjahyllystä -sarjan osassa käsittelyn alla olivat Tom Weisserin kirjat ja artikkelisarja jatkuu samalla linjalla; eli nyt tarkastellaan toisen elitistisistä julkaisuista vastaavan miekkosen tuotantoa. Pete Tombs on mies mm. Mondo Macabro ja Pagan Films -yhtiöiden sekä kahden seuraavan kirjan takaa.

Cathal Tohill ja Pete Tombs:
Immoral Tales - European sex and horror movies 1956 - 1984
(1995, ISBN 0-312-13519-X)

Eurooppalainen kauhuelokuva meni 1960-70 -luvuilla äärimmäisyyksiin asti sekoittaessaan erotiikkaa synkkään ilmaisuunsa tavalla jota konservatiivisemmissa maissa ja mantereilla seurattiin sekä hämmentyneinä että innostuneina. Aikakauden on katsottu kirjoittajien mielestä loppuvan hardcore-pornoelokuvien - kuten Deep Throat ja Devil in Miss Jones - tullessa markkinoille. Immoral Tales -kirja kertookin pääasiassa kyseisten kahden vuosikymmenen tärkeimmistä euro-sleaze/horror -nimikkeistä.

Immoral Talesin jatkonimikkeestä huolimatta Tohill ja Tombs keskittyvät kirjan alussa 1800-luvun lopun kauhu- ja erotiikkakirjallisuuteen sekä eurooppalaiseen elokuvaan viime vuosisadan alusta alkaen. Kirjan historiaosuus on mielenkiintoinen muistutus siitä kuinka eurooppalainen elokuva oli jo tällöin huomattavasti uskaliaampaa kuin rapakon takana.

Ja sitten päästään itse asiaan. Immoral Tales tekee mainiot katsaukset italialaiseen, saksalaiseen, ranskalaiseen ja espanjalaiseen genre-elokuvaan. Nyt ei ole kuitenkaan luvassa taiteellista paskaa vaan verta, tissejä ja naamiomurhaajia. Vaikka osa elokuvista voidaan lukeakin kyseenalaiseen taide-elokuvan alaisuuteen, loistavat teenjuonti ja filosofinen pohdiskelu poissaolollaan. Tai jos niitä löytyy, täytyy sen vain olla tekosyy seuraavan jynssäyskohtauksen näyttämiselle.

Ohjaajista ovat päässeet tarkemman syynin alle mm. Jes(u)s Franco, Jean Rollin, Josè Larraz, Walerian Borowczyk, Josè Bènazèraf ja Alain Robbe-Grillet. Franco ja Rollin ovat kumpikin kirjoittajien syväluotaamana lähes kuudenkymmenen sivun verran. Ehkäpä syystäkin jos ottaa huomioon jo pelkästään ko. ohjaajien tuotteliaisuuden. Tekijät ovat jättäneet suosiolla mm. Mario Bavan, Sergio Corbuccin, Tinto Brassin ja Lucio Fulcin maininnat ja pienet biografiat lopun henkilöhakemistoon.

Reiluun 270 sivuun on ahdettu kunnioitettava määrä sujuvasti luettavaa tekstiä ja informaatiota saastaisen elitistisistä elokuvista, joista allekirjoittanutkin on nähnyt vain reilusti alle puolet. Onneksi Tombs ja Tohill varoittavat myös suorin sanoin niistä tapauksista, joita ei edes tarvitse etsiä käsiinsä. Samassa artikkelissa arvosteltua Mondo Macabroa lukiessa kaipaa Immoral Talesin syventäviä elokuva-arvosteluja yksittäisistä merkkitapauksista. Mukaan ovat päässeet mm. Spermula, Die Nackte und der Satan (aka The Head) ja Island of Death (aka Island of the Damned). Samoin lopun mainio kuvallinen henkilöhakemisto puuttuu harmittavasti Mondo Macabrosta.

Immoral Talesin tarkasti ja epäilemättä luotettavasti kirjatun informaation lisäksi kirja on koristeltu varsin mainioilla kuvilla ja julisteilla. Useissa tapauksissa kuvitus onkin elokuvia huomattavasti päräyttävämpiä, mutta sehän taas ei vähennä kirjan arvoa lainkaan.

Pete Tombs:
Mondo Macabro - Weird & Wonderful Cinema Around the World
(1997, ISBN 1-85286-856-1)

Immoral Tales sai luontevaa jatkoa Pete Tombsin toimesta Mondo Macabron muodossa. Uskomaton roska, sleaze, exploitaatio ja kauhu on löytänyt kotinsa tunnetusti Aasiasta. Mutta Kiinan (sekä Hongkongin) ja Japanin lisäksi tapahtuu myös Turkissa, Indonesiassa, Intiassa ja Filippiineillä. Kuin ne eivät riittäisi, käsittelee Tombs kirjassaan myös Meksikon, Brasilian ja Argentiinan kummajaisia.

Mondo Macabro on pakollinen valinta elitistin kirjahyllyyn. Vaikka esimerkiksi Hongkongin tylyimmät ajat lienevät jo historiaa, on eurooppalaiselle marginaalielokuvan ystävälle kiehtovampaa seurata muiden maanosien kulttuureja nimenomaan genre-elokuvien kautta. Tästä voidaan tosin olla montaa mieltä mutta teiltä ei nyt kysytä.

Hongkong saa Tombsin erikoiskäsittelyn heti alkuun kolmessa osassa: Crazy Kung Fu!, China Blue ja Ghosts Galore. Ensimmäinen osa käsittelee tietysti kirjavaa kokoelmaa kung fu -elokuvista joihin mahtuu tavallisemman mätkinnän lisäksi mm. leexploitaatiota, Enter the Seven Virgins (!) ja invalidisoituneiden taistelijoiden tähdittämä Crippled Masters. Toisessa osassa käsitellään lähinnä erotiikan saapumista HK-elokuvaan, aina Shaw Brothersin 70-luvun alun elokuvista nykyisiin CAT III -klassikoihin kuten Sex & Zen ja Naked Killer. Viimeinen osio kulkeutuu luontevasti kummitus- ja vampyyrielokuvista (mm. Black Magic ja sen jatko-osat, Mr. Vampire, Chinese Ghost Story) CAT III -kategorian hurjimpiin tapauksiin (kuten Dr. Lamb, Horrible High Heels ja Red to Kill).

Filippiinit ja Indonesia ovat maita, joista ei äkkiseltään muista montaa marginaaliklassikkoa tulleen. Eddie Romero, Filippiinien tuotteliaimpia elokuvantekijöitä, tehtaili kuitenkin useita semi-legendaarisia eksploitaatioelokuvia joista tunnetuin lienee Romeron tuottama ja Jack Hillin ohjaama The Big Doll House. Romeron lisäksi Filippiineiltä mainitaan myös Gerardo De Leon sekä Cirio H. Santiago, joka ainakin kirjan kirjoitushetkellä on toiminut Filippiinien elokuvajärjestön puheenjohtajana!



Kirjan yksi mielenkiintoisimmista osioista keskittyy Indonesian kauhu- ja sleaze-elokuviin, joista kirjassa käsittelyn alla ovat mm. Escape from Hell Hole, Primitiv, Mystics in Bali ja Lady Terminator. Barry Priman Warrior-elokuvia muistetaan myös sivun verran.

Intian Bollywood-elokuvien käsittely on kahdessa osassa, joista ensimmäisessä valotetaan Intian historiaa filmihulluna kansana, elokuvien spontaaneja musikaalikohtauksia ja pidättyväistä erotiikkaa. Toisessa osassa Ramsayn veljesten kauhuklassikot pääsevät pääosaan. Turkin Star Trek ja Star Wars -kopiot (kuten Dünyayi Kurtaran Adam), Süper Adam ja Kilink (Killing) taas ovat jotain niin häiriintyneen elitististä, että 14 sivua tulee kulutettua hämmästyneenä vielä monta monituista kertaa.



Etelä-Amerikasta muistetaan itseoikeutetusti Brasilian Coffin Joe eli José Mojica Marins. Tosin muita brasilialaisia elokuvantekijöitä ei juuri muistetakaan. Argentiinasta tulee mielenkiintoisia nimikkeitä kuten Psexoanálisis ja La Bestia Desnuda. Meksikosta kirjoitettaessa luonnollisesti pääosassa on vapaapainisankari Santo, mutta myös maalle ominaiset surrealistiset kauhuelokuvat kuten Brainiac sekä lukuisat Dracula-mukaelmat. Uudemmista käsittelyssä on mm. Guillermo Del Toron Cronos.

Lopuksi jää kolmessa osassa käsiteltävä Japani. Tombs etsii vastausta japanilaisen elokuvan kuoleman ja seksin rooliin maan historiasta ja kulttuurista. Kakkososa "Thinking Pink" räväyttää heti aluksi silmille koko sivun kuvan lonkeroiden (lue: pölynimurin letkujen) vangitsemasta lähes alastomasta naisesta. Mukana ovat siis 70-luvun pinku eiga -genre kuin myös uudemmat "klassikot" kuten Rapeman ja Keko Mask. Kirjan päättävät, kummitusvoittoista kauhuelokuvaa käsittelevät sivut rönsyilevät lopulta Tokyo Fistin, Exorsisterin ja Organin kaltaisiin yltiöväkivaltaisiin nykypäivän teoksiin.



Mondo Macabron ja Immoral Talesin tarkat faktat sekä taitava ja luettava kirjoitustyyli takaavat lukuhetkiä moneksi vuodeksi. Mikä pahinta/parasta, luvassa on lukuisia löytöretkiä käsittämättömien ja outojen elokuvien maailmaan. Muutaman vuoden jälkeenkin kirjat kestävät kulutusta varsin mainiosti, enkä puhu nyt paperin laadusta.


 ELTPMMTKALKA
1.Mondo Macabro (1997)4.54.53.54.38...
2.Immoral Tales (1995)4.5......4.25...
 ELTPMM4.32...
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!