Manara pin-up
Stallonella taivaaseen - mielikuvanistit ja 80-luvun lisenssipelihelvetti
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Voitettu sota

80-luvun lisenssipelihelvetti ei ainoastaan muovannut maailmankuvaamme. Se myös paransi koordinatiivisia kykyjämme, ja jonkinlaisessa uusliberalistisessa unelmassa teki meistä valmiimpia taistoon yhteiskuntamme puolesta.

Ronald Reaganin sanoin:

Opin äskettäin jotakin mielenkiintoista videopeleistä. Monet nuoret ovat niitä pelatessaan kehittäneet itselleen uskomattoman käsien, silmien ja aivojen koordinaation. Ilmavoimat uskovat, että heistä tulee ylittämättömiä pilotteja, jos niin haluavat.

Mitä sitten jos Stallone pomppii Alpeilla Billy Idol-tukka pystyssä tai Schwarzenegger pelastaa maailman pinkeissä pöksyissä. Haluamme olla sankareita tässä ja nyt. Tietty egosentrinen Miami Vice -look (peli: Ocean, 1986) tai paljas ylävartalo vain korostaa ylivoimaa. Vietnamilaisten hymy hyytyikin, kun valkoinen mies palasi takaisin pelkät kengät, housut ja hikinauha yllään - ranne rentona.

Minkä amerikkalaiset olivat hävinneet asein, he voittivat lopulta mielikuvin. Se, että mielikuvat omi kokonainen sukupolvi ei haitannut historian uudelleen mieltämistä. Stanfordin yliopistolla sijaitseva Hoover Institution saattoikin 80-luvun ideologisen muutoksen jälkeen julistaa amerikkalaisten voittaneen Vietnamin sodan idean tasolla, vaikka varsinaisella mano-a-mano -meiningillä olikin tullut turpasauna. Oliver Stonen Platoon (1986) halusi vielä kerran muistuttaa sodan löyhkästä, mutta jo vuosi myöhemmin sekin oli käännetty voitokkaaksi selviytymispeliksi (Ocean, 1987). Tämän päivän sotapelit (mm. Call of Duty ja Battlefield -sarjat) ovat jatkaneet samalla linjalla; tehneet sodasta tyyliteltyä ja vetoavaa. Yhdysvaltain armeijan America's Army -projekti rekrytoikin jo sen enempia kainostelematta uusia kokeleita armeijaan pelin nettisivujen kautta.


Valtakunta

Osapuolet ovat vaihtuneet, mutta taistelu ei ole kuollut. Tiedämme hävinneemme uusimman sotamme vasta, kun kauppojen hyllyiltä löytyy ensimmäinen peli, jossa Saddam palaa vapauttajana Irakiin, olkoot kyseessä sitten rehti run'n'gun tai irakilaisten silmin kuvattu taktinen ydinasesimulaatio. Voittajia olemme niin kauan, kun Commando Libya pukee mielikuvamme tosiksi. Modernissa sodassa omistamiseen keskittyvä populaarikulttuuri toimii tehokkaimpana aseenamme.

Rambo isn't violent. I see Rambo as a philanthropist.
- Sylvester Stallone

Mielikuvanarkkarien syliin jää lopulta hyvin yksinkertainen tehtävä: katsoa huonoja elokuvia, pelata keskikertaisia pelejä, impata television passivoivaa kuonaa ja ylläpitää pikaruokateollisuuden kautta kulttuurievoluution iskuvoimaa. 80-luvun kulutusjuhla ei ehkä luonut aikakauttaan, mutta yhtäkaikki laajensi klassisen kolonisaatioajatuksen kattamaan koko maailman. 80-luvun tarjoilema mielikuvaihanne yhä elääkin ja voi hyvin, jossain ajatuksissamme, sydämiemme palossa.

Sivu:

1 2 3 4 5

kommentit

odota...
HL kommentoi (31.12.2011 14:22:16)
user avatar Rambosta muuten ilmestyi tanakka kolikkopeli vielä v 2008
http://www.youtube.com/watch?v=f3LHLBqXvZk

Suomessa tietenkään kukaan tuota ei huomannut koska mitään pelihallejahan täällä ei ole ollut vuosikymmeneen.
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia