Manara pin-up
Populisti matkailee: Apocalypse Now
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Saigon

Saigonista varsinainen matka alkaa. Ensimmäisten päivien teemaksi muodostuu paikallisten sotamuistojen luurailujen lisäksi trooppisen krapulan kokeminen. Siispä vuokraamme Pham Ngu Lao alueelta mahdollisimman halvan huoneen ja painumme kapakkaan. Kännääminen kannattaa aloittaa vaikka Apocalypse Now -nimisestä yökerhosta, joka on yksi Saigonin vanhimmista. Seuraavina aamuina omassa hiessä piehtaroiminen ja katossa pyörivän tuulettimen seuraaminen kuuluvat olennaisena osana henkisen tilan valmisteluun tulevia viikkoja varten. Kännäämistä voi harrastaa läpi matkan, onhan se oiva oikotie oman psyyken raunioittamiseen tukien samalla matkan päämäärää. Kyseessä on kuitenkin vakavamielinen retki, joten päihteiden käytöstä huolimatta täytyy pysyä aikataulussa ja toimintakunnossa.

Varusteita kannattaa hankkia Dan Sinhin torilta (Ben Thanhin keskustorista noin 500 metriä lounaaseen). Torin lukemattomista armeijaroinaan erikoistuneista kojuista voi ostaa enemmän tai vähemmän aitoa U.S. Army -tavaraa. Varusteita löytyy aina maihinnousukengistä kypäriin, taisteluvöihin ja reppuihin. Torilta löytyy myös "aitoja" sodanaikaisia tavaroita kuten jenkkiarmeijan kangasmerkkejä, tunnuslaattoja, zippoja ja muuta populaarikulttuuriroinaa.

Pakollinen käyntikohde Saigonissa on War Remnants Museum. Nykyinen nimi on tylsä poliittinen kompromissi aikaisempaan verrattuna: Museum of American and Chinese War Crimes. Amerikkalaisen sotilaskaluston vastapainoksi löytyy mm. giljotiini, groteskeja valokuvia kidutuksista ja silpoutuneista ruumiista sekä naftaliinissa kelluvia Agent Orangen epämuodostamia sikiöitä.

Cu Chin tunnelialue 60 kilometrin päässä Saigonista on omituinen Vietkong-aiheinen teemapuisto. Aikoinaan suurimmat tunnelikompleksit sijaitsivat juuri täällä, mutta enää niitä ei juuri ole jäljellä (vain muutama turisteille erikseen kaivettu tunneli). Cu Chi on yksi suosituimmista Saigonin lähistöllä olevista turistikohteista, joten menopaluulipun kuljetuksella ja oppaalla saa niinkin halvalla kuin viidellä taalalla. Alueelle saavuttaessa ensimmäisenä ohjelmassa on sekava ja huonolaatuinen kommunistinen propagandaelokuva, josta päällimmäiseksi mieleen jää vain Vietkongin American Killer Hero -arvonimet ja ruumisluvut, joilla ansio heltisi. Edessä on lyhyt kierros, jossa paikallinen opaskin saattaa yltyä vastaavaan kielenkäyttöön rekonstruoidessaan tilanteita ("American killer walks here..."). Ehkäpä tämän vuoksi reissua varattaessa kysytään kansallisuutta.

Kierroksella nähdään mm. mekaanisesti pommia sahaavia VC-nukkeja, tunneleita, tarkasti merkattuja aitoja B-52 -pommien kraattereita, "maanalaisia" sairaaloita (jotka ovat tosin maanpinnalla) sekä pirullisia ansoja kunnes lopulta päädytään ampumaradalle. Ampumaradalla ampuminen on mekaanisen kontrolloitua ja aseet ovat yleensä kiinnitettyinä jalustoihin (käsiaseet poistettiin kun korealainen turisti ampui muutama vuosi sitten itsensä radalla). Asevalikoima koostuu lähinnä amerikkalaisista M1, M16 ja M60 -malleista. Patruunat maksavat 1-2 dollaria kappale. Henkilökunta seisoo ampumaradalla (joka taas on 30 metrin päässä matkamuistomyymälästä) välillä ilman minkäänlaisia suojaimia. Kannattaa varata suomesta mahdollisimman hyvät korvatulpat. Radoilla on yleensä heikkoja kuppisuojaimia, mutta niiden desibelivaimennus vastaa meikäläisittäin ehkä korvalappustereoiden kuulokkeita.

Sivu:

1 2 3 4