Manara pin-up
Pulp - osa 1: V niin kuin Voitto
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Sotatarinoihin keskittyvä Voitto *) oli yksi Suomessa ilmestyvistä kioskikirjallisuuden sarjoista, jotka täyttivät omaa populaarikulttuurista lokeroa aina 80-luvulle asti. Sarjaa julkaistiin kolmen kustantamon toimesta yli 20 vuoden ajan (1962-1985). Yhteensä pokkareita ilmestyi 120 kappaletta (nimikkeet lueteltu viimeisellä sivulla).

*) Sekaannuksien välttämiseksi kannattaa huomata, että Suomessa julkaistiin myös Voitto-sarja nimistä A5-kokoista ohutta lehtistä. Lehtisessä julkaistiin sekalaisia tarinoita aina historiallisista seikkailuista agenttitarinoihin.

Sotakirjallisuus ei koskaan ole ollut korkealle arvostettua edes kioskikirjallisuuden mittareilla. Se ei koskaan synnyttänyt populaarikulttuuriin nimestä tunnistettavia ja kuuluisia (sotilas)hahmoja. Ei ainakaan samassa mielessä kuin toimintakirjallisuudessa, jossa lukuisten brändien (Jerry Cotton, Remo, Matt Helm, R.C., Nick Carter ja lukuisat muut) vaikutus vaikkapa elokuviin on ollut valtaisa. Olkoonkin, että itse hahmoihin perustuvat filmatisoinnit ovat lähes järjestään epäonnistuneet. Sotatarinat ovat aina olleet kliseisiä, kaavamaisia ja Vietnamin sotaan asti säilyttäneet melko puhtoisen ja romantisoidun näkökulman sotaan. Voitto-sarjassa julkaistiin pitkälti vain toisen maailmansodan tarinoita, eikä niissä koskaan päästy samanlaiseen väkivaltaiseen nihilismiin mitä esimerkiksi 80-luvulla kirjoitetut survivalisti-tarinat kuten Voittaja-sarja edusti. Loppuaikoina Voitossakin näkyi siirtymää perinteisistä sotatarinoista saksalaisnäkökulmallisiin ja moraalisesti häilyvimpiin tuotoksiin.

Käsitellään sarjaa hieman tarkemmin tutkimalla sen sisältöä, teemoja ja kirjailijoita:

Merisota

Sotanäyttämönäkökulmasta merisota on hämmästyvän yliedustettu, peräti 40% tarinoista sijoittuu merelle. Käytännössä J. E. Macdonnell vastaa lähes kaikesta merisotailuun liittyvästä, mutta mukaan mahtuu myös saksalaisia sukellusvenetarinoita. Nimikkeistä löytyy toki myös muutama selkeä Saattue Murmanskiin (Alistair Maclean, 1955) -plagiaatti.

J. E. Macdonnell (1917-2003) oli tuottelias merisotaan erikoistunut kirjailija Australiasta, joka julkaisi 30 vuoden (1957-1977) aikana lähes 150 eri tarinaa omassa "Horwitz Naval Series" -sarjassaan. Näistä julkaistiin Voitto-sarjassa peräti 32. Lisäksi julkaistiin viisi maalle sijoittuvaa tarinaa pseudonyymillä Michael Owen. Sarjan suomennoksissa julkaisutahti kiihtyi loppua kohden ja viimeisen viiden julkaisuvuoden aikana lähes puolet olivat Macdonnelin merisotatarinoita. Kirjailijan dominoivaa otetta sarjassa kuvastaa myös hyvin se seikka, että ensimmäinen ja viimeinen tarina olivat hänen teoksiaan: sarja alkoi tarinalla Sammakkomiehet (Voitto #1) ja päättyi 23 vuotta myöhemmin Sodan vuorovesiin (Voitto #120). Kirjailijan muita tarinoita on julkaistu mm. Etulinja- ja Agentti-sarjoissa.

Brittiläinen Henry Bulmer (1921-2005) kirjoitti Bruno Krauss -salanimellä saksalaisnäkökulmallisia sukellusvenetarinoita. Näissä seurattiin saksalaiskapteeni Baldur Wolzin uraa ja taisteluita. Bulmer kirjoitti Sea Wolf -sarjaan kahdeksan tarinaa vuosina 1978-1982 ja näistä suomeksi ilmestyi neljä (#113: Teräshai, #116: Kurssi Pohjoiseen, #117: Susilauma ja #119: Haijahti). Henry Bulmer on kirjoittanut myös Adam Hardy -salanimellä Fregatti-sarjaa.


Sivu:

1 2 3 4