Manara pin-up
Flipperit, osa 1: 20 vuoden kuolinkamppailu
sivu: 1 · 2 · 3


Flipperit osa 1: 20 vuoden kuolinkamppailu


20 vuotta sitten flippereitä oli kaikkialla: kahviloissa, ostoskeskuksissa, huolto-asemilla ja baareissa. Flipperit olivat olennainen osa nuorisokulttuuria, notkumista ja ajan tuhlausta. Jopa meillä Suomessa. 90-luvun puolessa välissä maailma kuitenkin muuttui äkisti ja alkoi digitalisoitua kovalla vauhdilla. 50 vuoden historia ja flipperin ikonimainen asema populaarikulttuurissa alkoi nopeasti kadota. Kuten monesta muustakin mekaanisesta ja analogisesta laitteesta, myös flipperistä tuli nopeasti jäänne menneisyydestä, ajasta ennen digitalisoitumista.

Flipperit ovat käyneet kuolinkamppailua kohta 20 vuotta. Yhden teollisen valmistajan ja fanaattisen harrastajajoukon on kuitenkin onnistunut pitkittämään loppua ja tällä hetkellä eletään jonkinlaista stabiilia vaihetta. Yli vuosikymmenen poissaolo näkyviltä paikoilta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä: ei-harrastajille laitteet ovat jo jonkinlaisia kömpelöjä kummajaisia menneisyydestä ja niihin suhtaudutaan sympatisoivalla oudoksunnalla.

Flipperi on yksi omaperäisimmistä peliautomaateista ja sillä on kokonaan oma evolutiivinen haaransa. Se on säilyttänyt omat erikoispiirteensä yli 80 vuotta ja pystynyt ratkaisemaan ongelmat aina omia perinteitään ja pelikokemustaan kunnioittavalla tavallaan. Samaan tapaan nykyajan hitaassa dekadenssissa on jonkinlaista arvokasta sukupuuttoon kuolemista.

Mikä sitten laitteessa on viehättänyt jo lähes 80 vuotta? Sen lasinalainen pienoismaailmansa on kuin kokonaan oma logistinen ekosysteeminsä. Eräänlainen mekaaninen suljettu biosfääri, jossa kaikki tapahtuu määriteltyjen syy-seuraussuhteiden perusteella. Käyttäjälle peli tarjoaa tasapainoisen kokonaisuuden kontrollia ja satunnaisuutta tarkoituksenmukaisessa paketissa. Audiovisuaaliset tehosteet ovat valjastettu palkitsemaan käyttäjän valintoja ja kertomaan niistä muille.

Flipperin juuret ulottuvat aina 1700-luvulle Bagatella-nimiseen mekaaniseen kuulapeliin (oikealla Bagatella 1800-luvulta). Kehitys kohti moderneja flippereitä oli hidas ja merkittävimmät uudistukset tehtiin 50 vuoden kuluessa: 1890-luvulla innovoitiin jousi pallon ampumiseen, 1930-luku toi sähköistyksen sekä pistelaskun ja 1940-luku mailat (flippers) mukaan. Yritysten lukumäärällä mitattuna vilkkain vuosikymmen oli 1930-luku vaikka moni valmistaja lopettikin vain muutaman laitteen jälkeen. Osasta kuitenkin kasvoi suuria yhtiöitä, joiden alla tehtiin kaikkea peliautomaateista kotimikroihin ja kasino-ohjelmistoihin.

Flipperit ovat vuosikymmenten aikaan kohdanneet monenlaisia koettelemuksia. 30 vuoden ajan, aina 70-luvulle asti flipperit olivat monessa osassa Yhdysvaltoja laittomia rahapelilainsäädännön vuoksi (mm. New York, Los Angeles ja Chicago). Epäilemättä noilta ajoilta flippereihin jäi myös jonkinlaisen kapinallisuuden leimaa. 1970-luvun lopussa videopelit olivat hetken vakava uhka, mutta flipperiteollisuus vastasi lisäämällä audiovisuaalisuutta, teknisiä innovaatioita ja sisältöä. Myöhemmin pelikokemuksista tuli yhä enemmän eräänlaisia tarinoita, joissa matriisinäytön avulla suoritettiin tehtäviä ja edettiin eteenpäin.

Aina 1990-luvulle asti markkinat kasvoivat, mutta alalla oli jo toteutettu suuria konsolidaatioita. Markkinoilla oli käytännössä enää vain kolme valmistajaa: Bally/Midway/Williams, Gottlieb ja Data East. Flippereiden tuotantomäärissä lyötiin kuitenkin ennätyksiä ja The Addams Family (Williams, 1992) jäi historiaan parhaiten tuottaneena flipperinä yli 20 000 myydyllä laitteella. Tuho oli kuitenkin jo hämmästyttävän lähellä. Murroskaudeksi osoittautui suunnilleen samat vuodet, jolloin muukin viihde- ja viestintäelektroniikka mullistui. 1990-luvun puolessa välissä gsm-puhelimet ja internet löivät itsensä läpi. Tietokoneet halpenivat, peliteollisuus kasvoi ja konsolipelimarkkinat syntyivät aikuisväestölle. Nämä kaikki kilpailivat samasta ajasta ja rahasta flippereiden kanssa. Vuosina 1996-2000 ajettiin nopeassa tahdissa koko ala alas.

Osaltaan teollisuudenhaara oli myös oman itsekeskeisyytensä uhri. Laitteet tehtiin edelleen käsityönä ja ne olivat taloudellisen ajattelun ja logistisen järkeilyn painajaisia. Kenttädesignerit olivat epävirallisia päälliköitä, jotka kilpailivat myös yrityksen sisällä toisiaan vasten. He tekivät asioita joskus eri tavalla vain harhauttaakseen, tai koska pystyivät siihen. Tämän seurauksena samankaltaiset ratkaisut eri malleissa eivät välttämättä olleet teknisesti yhteensopivia. Flipperin valmistaminen oli myös hidasta: yhden laitteen aika suunnittelupöydältä myyntiin vei keskimäärin 16-20 kuukautta.

Sivu:

1 2 3