Manara pin-up
Flipperit, osa 1: 20 vuoden kuolinkamppailu
sivu: 1 · 2 · 3

90-luvun historia valmistajanäkökulmasta

Flipperit ovat aina profiloituneet vahvasti eri merkkeihin. Pelkkä valmistajan nimi määrittää monasti jo odotukset pelin sisällöstä ja hinnasta. 1990-luvulla markkinoilla oli enää kolme valmistajaa: Williams, Gottlieb ja Data East. Capcomin yhdysvaltain tytäryhtiö käynnisti rohkeasti oman valmistuksen 1995, mutta luopui siitä nopeasti seuraavana vuonna.


Bally / Williams / Midway (1943-1999)

Midway oli alunperin Ballyn omistama arcadepelejä tuottava yksikkö. Aluksi 80-luvulla Ballyn flipperiliiketoiminnot ja Midwayn arcadeosastot yhdistettiin. 1987 pelialan monitoimija WMS Industries meni pörssiin ja osti Bally Midway Manufacturing Companyn. WMS industriesillä oli omakin flipperiyksikkö, joka tuotti laitteita Williams nimikkeen alla. Yksiköt yhdistettiin ja kaikki brändit päätettiin säilyttää, joten laitteita valmistettiin kaikilla kolmella nimellä. Kaupan lopputuloksena WMS:stä tuli markkina- ja teknologiajohtaja jonka markkinaosuus oli parhaimmillaan jopa 70-80%.

Myyntimääriä on vaikea arvioida, mutta vuosien 1992-1993 malleja rakennettiin melkein 130 000. 90-luvun huippuvuosina maailmanlaajuiset markkinat saattoivat olla noin 100 000 myydyn laitteen kokoiset. Vuoden 1996 malleja rakennettiin enää vain hieman yli 10 000. Pörssiyhtiön osana ollut jaosto koki kovaa painetta ja se ryhtyi vuosikymmenen lopulla viimeiseen uhkayritykseen. Syntyi Pinball 2000 -konsepti, jossa pyrittiin ratkaisemaan laitteisiin kasautuneet tuotannolliset ja ylläpidolliset ongelmat sekä aikaansaamaan moderni flipperi.



Pinball 2000:ssa on jälkikäteen tarkasteltuna monia mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuten alkeelliset TCP/IP -liitännät. Näitä ominaisuuksia ollaan vasta nyt, 12 vuoden jälkeen lisäämässä Sternin flippereihin. Toinen Pinball 2000 -laite, Star Wars Episode I (1999) oli kallis ja epäonnistunut projekti. Laitteen ilmestymisen jälkeen Williams lakkautti äkisti flipperijaostonsa, eikä myynyt sitä eteenpäin. Miksi näin tehtiin, on kysymysmerkki vielä tänäkin päivänä. Infrastruktuuri ja tietotaito ei päätöksen myötä siirtynyt eteenpäin ja ylivoimaisen markkinajohtajan katoaminen johti osaltaan myös koko alan taantumiseen.



Williamsin ja Ballyn laitteiden arvostus on toki subjektiivinen seikka, mutta tilastot kertovat samaa kieltä: IPDB.orgin* käyttäjäarvioissa 30 parhaimman flipperin joukkoon mahtuu Ballyn ja Williamsin laitteiden lisäksi vain kolme muiden valmistajien laitetta.

*) IPDB.org [Linkki] on flippereiden "IMDB", tietokanta, jonne on kerätty tieto julkaistuista laitteista.


Tilt - The Battle To Save Pinball (2006)

2006 valmistunut dokumentti Pinball 2000-platformista ja kunnianhimoisista ajatuksista modernisoida flipperi 2000-luvun tarpeisiin. Modulaarisen rakenteen lisäksi olennaisin muutos oli videopeleistä tuttu screeni, joka käännettiin suoraan kenttään. Tällä saatiin virtuaalista sisältöä ilman, että pelikokemuksesta tulisi liian outo. 1999 esitelty konsepti oli menestys, mutta silti vain kahden pelin jälkeen Williams ajoi koko flipperidivisioonansa alas.

Hyvin koostettu ja käsikirjoitettu tarina on tiivis paketti teollisuuden historiasta, noususta, ongelmista ja viimeisestä suuresta panostuksesta. Samalla se on pienoinen draama loppuun asti ajetusta yksiköstä, joka kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti vielä kerran näyttää onnistuvan. Mukana ovat kaikki keskeiset projektiin ja liiketoimintaan osallistuneet henkilöt. Hyvien tarinoiden tapaan mukaan mahtuu monta entä-jos -kysymystä.

Tunnin dokumentin lisäksi mukana on 7 tuntia ekstramateriaalia kuten haastatteluja.




(1927-1996)

Gottlieb valmisti ensimmäisen flipperinsä jo 30-luvulla. 30-luvulla valmistettuja Baffle Ball (useita malleja) flippereitä myytiin yli 50 000 kappaletta ja nimike onkin kaikkien aikojen myydyin laite toimitusmäärissä mitattuna. Gottlieb oli oman tiensä kulkija ja sinnitteli omilla ratkaisuillaan aina hamaan loppuun asti. Suomeen tuotiin sekalainen määrä eri nimikkeitä, viimeisiä näistä oli Stargate (1995)-teemaiset laitteet. Laitteet arvotetaan yleisesti Williams/Ballyn ja Data Eastin/Segan väliin.

Gottliebin viimeiseksi laitteeksi jäi Barb Wire (1996) -teemainen flipperi. Sitä valmistettiin noin 1000 kappaletta ja se oli yhtiön 748. flipperi. Barb Wire -flipperiä tuotiin uutena Suomeen Pelikan toimesta.



(1995-1996)

Capcom perusti flippereitä tuottavan yksikön vuonna 1995 ja lakkautti sen vuoden 1996 lopulla. Capcom ehti tuottaa neljä laitetta, joita valmistettiin 750-1300 kappaletta kutakin. Viimeisestä laitteesta Kingpin:stä (1996) ehti valmistua vain vajaan kymmenen laitteen prototyypit. Sittemmin Capcomin flipperiperintöä on pyrkinyt jatkamaan Illinois Pinballin hankkeet (kts. seuraava sivu)



(1986-1994)

Data East valmisti alun perin arcade-pelejä ja selvisi alan kohtalonvuodesta 1983 melko hyvin. Se alkoi valmistaa flippereitä 1986 ja valmisti niitä aina 90-luvun puoleen väliin asti kunnes Sega osti sen flipperiliiketoiminnan. Data Eastin erikoisuus oli rakentaa tilauksesta myös kustomoituja pelejä (tilaajina tunnetaan mm. Aaron Spelling ja Michael Jordan). Kustomoidut pelit olivat samoja laitteita kuin kaupallisetkin versiot, mutta eri ulkoasuilla koristeltuja.



(1995-1998)

Segan omituiset harharetket pelien maailmassa ulottautuivat myös flippereihin asti. Sega oli tosin ollut alalla jo 1970-luvulla, mutta myynyt silloiset liiketoimintansa eteenpäin. Sega osti Data Eastin vuonna 1995: jälkikäteen katsottuna kauppa lienee tehty parhaimpaan / huonoimpaan aikaan, riippuen kumman näkökulmasta asiaa katsotaan.

Suurin osa Segan vajaasta 20 flipperin nimikkeestä tuotiin suomeen ja aiheet liikkuvat usein elokuvien ympärillä: Batman Forever (1995), Baywatch (1995), Golden Eye (1996), Star Wars Trilogy (1997), Twister (1996), X-files (1997) ja Starship Troopers (1997). Segalta tuli melkoinen määrä nimikkeitä 1995-1997 välillä.



(1999-)

Gary Stern, joka johti jo aiemmin Data Eastin flipperiosastoa, siirtyi kaupan myötä Segalle ja myöhemmin osti samaisen liiketoiminnan. 1999 tästä syntyi Stern Pinball. Yhtiö on ollut monasti lopetushuhujen alaisina ja Gary Sternillä on ollut omituisia päähänpinttymiä, joita ei henkitoreissaan olevalla alalla työskentelevällä kuvittelisi olevan. Hän on muun muassa vierastanut laiteiden myyntiä muille kuin operaattoreille ja sekaantunut myös itse kenttäsuunnitteluun. Pari vuotta sitten yhtiön mentyä lähes selvitystilaan mukaan tulleet pääomasijoittajat aloittivat myös henkisen modernisaation. Nyttemmin on arvioitu, että jopa yli puolet laitteista menee yksityiseen käyttöön.

Viime aikoina Sternin otteissa on jo alkanut näkynyt sellaista panostusta, jota voi pitää positiivisia odotuksia herättävänä. Laitteiden toiminnallisuuteen on saatu uusia ajatuksia ja laitteiden markkinointipanoksetkin alkavat näyttämään jo hieman nykyaikaisemmalta. Viimeisimmät laitteet kuten Transformers (2011) eri teemoineen sekä Rolling Stones (2011) sisältävät hyvää potentiaalia vahvojen taustabrändiensä vuoksi. Välillä ovet paukkuen yhtiöstä lähtenyt kenttädesigner-legenda Steve Richie (Star Trek: Next Generation, 1993) on palannut myöskin takaisin yhtiöön. Samaten Gerry Gomez (Pinball 2000 platformin Revenge from Mars, 1999). Suomeen on tuotu jonkin verran Sternin laitteita, mm. Indiana Jones (2008), Lord of the Rings (2003) sekä Elvis (2004). Viimeisimpänä Tron (2011), joka löytyy Helsingin kinopalatsista.

Stern kehittää nykyisin 2-3 flipperiä vuosittain ja tuotantomäärät nousevat tuskin paljoakaan yli tuhannen kappaleen per teema (arvio). Aiheet pyörivät useimmiten mainstream tv-ohjelmissa (Wheel of Fortune, 2007; 24, 2009; CSI, 2008) tai blockbuster-elokuvissa (Indiana Jones, 2008; Iron Man, 2010; Avatar, 2011). Uuden laitteen hinta on noin 4500 euroa, mutta edes 2010-luvulla ei Stern pysty rakentamaan yhtä monimutkaisia ja käytettäviä koneita kuin 90-luvulla tehtiin. Toisaalta Stern pinball on ollut viimeiset kymmenen vuotta maailman ainoa flipperien valmistaja ja omalta osaltaan jo yrityksen olemassaolo on ollut koko harrastukselle tärkeää.


Sivu:

1 2 3