Manara pin-up
Flipperit, osa 2: Suomen flipperikulttuuri RAY:n varjossa
sivu: 1 · 2

Flipperit osa 2: Suomen flipperikulttuuri RAY:n varjossa



Suomalaista flipperihistoriaa ei voi ymmärtää tietämättä Raha-automaattiyhdistyksen historiaa. Valtiovallan päätöksellä viihde- ja peliautomaattikulttuurista tehtiin 70-luvulla Raha-automaattiyhdistyksen omaisuutta. Millaisen perinnön RAY jätti ja miten se hoiti vastuunsa kulttuurisen kehityksen asteikolla mitattuna?

Raha-automaattiyhdistyksellä on ollut monopoli 1930-luvulta alkaen rahapalkintoja jakaviin peleihin. Tilanne säilyi suunnilleen samanlaisena aina 1970-luvulla asti, kunnes alkoi laaja ekspansio muille sisaraloille. Ensin RAY hankki lain kautta monopolin tavarapalkintoja jakaviin peleihin. Tässä vaiheessa flipperit olivat edelleen lakien ulkopuolella, kuten myös kaikki muutkin viihdepeliautomaatit. Mutta RAY:n katse oli jo tulevaisuudessa ja kasvussa olevassa viihdeautomaattibisneksessä. Tämä laajentuminen kulminoitui vuoteen 1976, jolloin säädettiin laki, joka sylki naamalle kaikkia yksityisomistajuuden ja elinkeinonvapauden periaatteita vastaan, sekä siirsi kasvavan alat tuotot yhdelle poliittiselle instituutiolle.



Suomen talous- tai poliittinen historia ei tunne montakaan valtion toteuttamaa sosialisointia. 1976 määritelty laki pakotti yksityiset peliyritykset myymään kaikki laitteensa RAY:lle laissa määrätyin hinnoin. Yritysten laiteinvestointeja rajoitettiin viiden vuoden siirtymäajalla ja tämän jälkeen vain RAY sai tuoda maahan ja operoida pelikoneita.

Miten tämä kaikki sitten onnistuu ja miksi tekstissä annetaan ymmärtää kuin RAY määrittelisi lait itsenäisesti? RAY toki esittää aina päätökset puhtaasti valtiovallan päätöksinä, mutta hieman tarkemmin katsomalla nähdään että raja on melko häilyvä. Valtioneuvosto päättää seitsemästä hallituspaikasta ja nimitykset ovat perinteisesti olleet tasapuolinen joukko valtapuolueiden edustajia. Jokaisella isolla puolueella on paikka yhtiössä ja lisäksi valtio-omisteisen yrityksen tapaan korkeisiin asemiin on ängetty muitakin entisiä ammattipoliitikkoja. Hallintoon osallistuu vaihtuvasti myös jäsenjärjestöjä, joista osa on puhtaasti puolueiden omia yhdistyksiä.

Lienee sanomattakin selvää, että tällä toiminnalla estetään tehokkaasti sisäiset erimielisyydet ja toisaalta olennaisesti helpotetaan lakien läpipääsyä, kun asioista voidaan sopia epävirallisesti etukäteen. Olikin vain pelikulttuurin huonoa onnea, että alalla oli näin syvästi politiikkaan integroitunut yritys täynnä absoluuttista vallanhalua.

1982 laki toimeenpantiin, laitteet lunastettiin ja sen kautta RAY sai paitsi valmiit liiketoiminnat sijoituspaikkoineen niin myös laitteet itselleen. RAY määräsi uudet hinnat ja ehdot. Se maksoi jatkossa vain kiinteää korvausta sijoituspaikan omistajalle. Aikaisemmin flipperien tuotot olivat olleet sopimuskohtaisia ja keskimäärin laitepaikan vuokraaja oli saanut ehkä noin kolmasosan laitteen tuotoista. Tämän jälkeen ehkäpä kymmenesosan. RAY nosti asemansa turvin rutkasti omaa katettaan ja määritteli suhteellisen korkeat tuottovaatimukset. Harraste- ja muista puolittaisessa käytössä olevista tiloista poistettiin laitteet liian pienten tuottojen vuoksi.




Flipperiharrastuksen laihaksi onneksi ala oli kasvava, pelejä pelattiin loppuun ja suosio uudisti sekä ylläpiti laitekantaa. Kun 80-luvulla videopelit menettivät suosiotaan, flippereiden käyttö edelleen kasvoi. 1980-luvun puolessa välissä Suomessa pyöri vajaa tuhat laitetta kierrossa. Toiminta jatkui samankaltaisena aina 1990-luvun romahdukseen saakka. Samaan aikaan kun maailmalla valmistajat lopettivat toisensa jälkeen, Suomessa ala lopultakin vapautui.

1990-luvulla RAY:n ylivaltaa lopulta kavennettiin. 1995 kumottiin RAY:n yksinoikeus flippereihin ja yksityiset yritykset saivat taas tuoda laitteita maahan. Vapaaehtoisesti markkinoita ei toki vapautettu, vaan vaateet purkuun tulivat ETA-jäsenyyden myötä. Ennen lain täytäntöönpanoa RAY perusti Pelikan, uuden yksikön, jolle viihdeautomaattiliiketoiminta kuului (vuonna 1993 RAY:lla oli viihdeautomaatteja vajaa 4000 kappaletta ja tuotot noin 90 miljoonaa). Markkinoiden vapautuessa 1995, Pelika siirtyi dominoimaan kotimaisia pelimarkkinoita olemassa olevan kalustonsa, sopimustensa ja RAY/Pelika -sopimussynergioidensa turvin. Tilanne oli parempi, mutta vapaasta kilpailusta ei kuitenkaan voitu vieläkään puhua. Automaattimarkkinat kuihtuivat nopeasti kodin viihde-elektroniikan kehittymisen myötä.

Sivu:

1 2