Manara pin-up
Pulp - osa 2: Action, Romance and Mutants
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Kioskikirjallisuuden lukemisessa on hieman samat ongelmat kuin vanhojen roskaelokuvien katsomisessa. Sisältö vaikuttaa mielenkiintoiselta, kun niitä tiivistetyssä muodossa käydään läpi, mutta omakohtainen kokemus saattaa olla suuri pettymys. Aika on usein ajanut ohi tuotannollisten ja sisällöllisten arvojen.

Post-apokalyptinen lajityyppi oli erikoinen nyanssi kioskikirjallisuuden laajassa kirjossa. Tämän, kuten niin monen muunkin vastaavan lajityypin suurin heikkous on sen mielikuvituksettomuus ja itseään toistavuus. Tarinoiden heppoiset juonikuviot ovat helposti käyty läpi muutamalla virkkeellä. Kirjojen sisältö on useimmiten pelkkää tosikkomaista ja samankaltaista taistelukuvausta. Edes tieteisteema ei luo sisältöön juurikaan yllätyksiä. Osin nämä olivat taloudellisten realiteettien sanelemia ratkaisuja; kirjoituspalkkiot olivat pieniä ja moni aloitteleva kirjailija kirjoitti tarinoita henkensä pitimiksi. Tarinoita kirjoitettiin nopeaan tahtiin ja samalla kaavalla. Sisältö oli lukijalle tuttua jo etukäteen ja jokainen kirja vain vahvisti olemassa olevia stereotypioita. Puhdasta genrekirjallisuutta siis.

Kioskikirjallisuuden merkitys on kuitenkin paljon suurempi kuin yksittäisten kirjojen laatukriteerit. Kun elokuva ilmaisun jarruna oli yhteiskunnan ja teollisuuden omat sisäiset normit, niin kioskikirjallisuudessa pystyi revittelemään ja kuvaamaan rankkojakin tapahtumia vapaammin. Kioskikirjallisuus ja elokuvat elivät pitkään jonkinlaisessa symbioosissa ja toisiaan ruokkivassa tilassa. Lopulta elokuvat ja televisio imivät kirjallisuuden eksploitaatiohenkisen sisällön kuiviin ja korvasivat kohderyhmänsä ajankäytön. Nykyisin kioskikirjallisuuden perintö on siirtynyt osin tietokonepeleihin, jotka jatkavat sen puolivuosisataisen perinnön jalostamista loputtomassa uusien ideoiden etsinnässään.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8