Manara pin-up
Judge Dredd - Lain arpiset kasvot
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Dynaaminen maailma

Dredd-universumin yksi erikoisuus on oman aikamme kanssa yksi yhteen etenevä aika. 2000AD lehden alkaessa (1977) elettiin sarjakuvassa vuotta 2099. Nyt, vuonna 2012 ja 35 vuotta myöhemmin ollaan sarjakuvan sisäisessä maailmassa vuodessa 2134. Dredd on toiminut tähän mennessä tuomarina yli 50 vuotta ja on iältään yli 70. Eläkepäivät tosin ovat vielä kaukana edessäpäin - kiitos Mega-City yhden nuorennushoitojen.

Samalla tavalla myös maailma on muuttunut radikaalisti sitten sarjakuvan alkamisen. Lukijalle koko vinksahtaneen maailman kokonaiskuva ei koskaan ole täydellinen, koska tarinat paljastavat aina jotain uutta ja ennakoimatonta. Teknologiat kehittyvät ja avaruudesta löytyy jotain mullistavaa. Yksittäiset katastrofit ovat taas saattaneet pyyhkäistä satoja miljoonia ihmisiä pois planeetalta ja kokonaisia Mega-Cityjä on lentänyt taivaan tuuliin vuosien varrella. Muutos on paikoitellen ollut radikaali, mutta yhteiskunta on korjannut itsensä aina takaisin samaan tilaan. Kaikkia tapahtumia on leimannut aina absurdius ja rankat ylilyönnit.

Esimerkkinä näistä voisi mainita pitkän tarinan nimeltä "Apocalypse War" (Operaatio maailmanloppu, Judge Dredd 10-11, Jalava). Tarina alkaa Itä-Meg yhden hyökkäyksellä. Kymmenien sivujen pituisen tuhon kuvailun jälkeen vastaisku käynnistyy Neuvostoliittolaista megapolista vastaan. Mega-City yksi ampuu 25 tappavinta ohjusta kohti entistä Moskovaa. Näistä jokaisen tuhovoima riittäisi tuhoamaan maan tasalle kaksi kertaa isomman kaupungin. Neuvostoliittolaisten ohjuspuolustusjärjestelmä avaa ulottuvuuksien välisen kuilun ja ohjukset siirtyvät rinnakkaisulottuvuuteen, jota kansoittavat hipit. Heidän maailmansa historiassa ei ole koskaan käyty sotia. Hipit ehtivät hetken ihailla kromisia ohjuksia ennen niiden iskeytymistä maahan. Mitään niin tylsää kuin ohjuksentorjuntapattereita ei tarinoista koskaan löydy. Ja kun tarina on ohi, niin lähes miljardi ihmistä on menettänyt henkensä. Lakonisena loppukommenttina Dredd toteaakin sodan tärkeimmän opetuksen olevan se, että ensi kerralla meidän täytyy iskeä ensiksi.

Tarinoiden sisältö on vaihteleva sekoitus mustaa huumoria/satiiria, scifiä ja toimintaa. Vaikka kertomuksien ydin parhaimmillaan onkin tarkkanäköistä yhteiskuntasatiiria, niin tämä ei ole kuitenkaan koko kuva. Teemat vaihtelevat laidasta laitaan aina puhtaasta komediasta toimintaan. Mukaan mahtuu myös todella synkkiä ja melankolisia tarinoita, jotka vetävät vertoja kaikista pessimistimmille tieteisvisioille.

Sarjakuvan pitkä historia on johtanut siihen, että joistain tarinoista muotoutuu aikaa myöten monimutkaisia tarinasikermiä, joiden laajuutta ja vaikutuksia on vaikea hahmottaa. Tälläinen tarina on esimerkiksi "Necropolis" (1990). Sen juuret ulottuivat vuosien takaisiin tapahtumiin ja itse tarinaa kuljetetaan kolmella eri tasolla. Tasot ja Dredd-universumin laajemmat tarinalinjat ("demokratia", "kirottujen kaupunki/Judge Child") kytkeytyivät yhteen 50 episodin mittaisessa kokonaisuudessa. Necropolisin perintöä on sittemmin jatkojalostettu lisätarinoiden muodossa jo kaksi vuosikymmentä. Tämäntyyppiset kokonaisuudet ja niiden historian ymmärtäminen vaativat jo paljon lukijaltakin.

Dredd-universumista onkin muodostunut oma monimutkainen maailmansa, jolla on oma sisäinen historiansa ja mytologiansa. Tästä suurin kunnia kuuluu John Wagnerille, joka on ohjannut maailman kehittymistä alusta asti ja käsikirjoittanut suurimman osan tarinoista.

Mega-City Yksi

Tarinoiden keskiössä on maailman suurin Mega-City (yksi). Se on noin 800 miljoonan ihmisen asuttama alue, jota halkoo miljardi kilometriä moderneja moottoriteitä. Alue kattaa ison osan nykyisestä Yhdysvaltojen itärannikosta aina suurilta järviltä Floridaan. Laaja metropolialue rakennettiin raunioituneiden kaupunkien päälle. Mittava rikollisuus ja muut ylikansoituksen lieveilmiöt johtivat Tuomari-järjestelmän syntymiseen. Mega-City yhden malli kopioitiin muihin metropoleihin, joten sittemmin jokaisessa suuressa väestökeskittymässä on melko samankaltainen tuomarijärjestelmä - toki höystettynä omilla alueellisilla ja kulttuurisilla erikoisuuksilla. Esimerkiksi Egyptin Luxorissa tuomareiden asut noudattavat faaraoiden ajan estetiikkaa.

Kansalaiset asuvat suurissa pilvenpiirtäjämäisissä asuinkokonaisuuksissa, joiden väkiluku saattaa olla jopa 60 000. Korttelit ovat nimetty merkittävien henkilöiden mukaan, kuten David Attenborough tai Larry Hagman. Kortteleista on muodostunut omia identiteettejä omaavia yhteisöjä, joiden käyttäytymismallit ovat kovinkin nationalistisia ja naapurivihamielisiä. Korttelit käyvätkin välillä pieniä sotia naapurikortteleita vastaan, jotka saattavat vaatia tuhansiakin henkiä.

Kaupungin ulkopuolelta alkaa ns. Kirottu maa, lähes läpipääsemätön aavikko täynnä romua, radioaktiivisuutta, mutantteja ja orjanmetsästäjiä. Kirottu maa on täynnä entistä mielipuolisempia ryhmittymiä ja kultteja, joita ei minkäänlainen järjen valo rajoita. Mutanteilta on pääsy kielletty Mega-Cityyn kuoleman uhalla. Avaruuspuolustuksesta vastaa monikansallinen Space Corps, joka puolustaa maapalloa ulkoisilta uhilta.

Maailmassa on näin lukemattomia mikro- ja makrotasoja, joissa ihmisten laumakäyttäytyminen, stereotyyppiset käyttäytymismallit ja metaforat saavat surrealistiset puitteet. Sarjakuvalla on aina ollut tiukka kytkös oman aikamme ajankohtaisiin tapahtumiin. Yhteiskuntamalliin tuotiin Thatcherismin ajan konservatiivinen mentaliteetti; järjestystä ja hallintoa vailla inhmillisyyttä. Kaupungin syntyhistoriassa voi taasen helposti nähdä 70-lukulaisen tulevaisuudentutkimusfoorumin (ns. Rooman klubin) Kasvun rajat (Limits of Growth, 1972) teoksen pessimistisimmät uhkakuvat. 90-luvun taitteessa käsiteltiin paljon erilaisia demokratia teemoja itä-Euroopan maiden liikehtiessä vapausvaateiden ja kommunistisen järjestelmän välillä.

John Wagnerin käsikirjoituksissa populaarikulttuurisen kuorrutuksen alta löytyy usein suuri annos yhteiskunnallista ja historiallista tietoisuutta.

Sivu:

1 2 3 4 5