Manara pin-up
Judge Dredd - Lain arpiset kasvot
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Imperiumi

Brittiläinen sarjakuva on aina kyennyt tuottamaan täysin poikkeuksellisia maailmoja, joiden ytimenä ovat suuret dystooppiset imperiumit. Mega-cityjen ohella toinen hyvä esimerkki on Warhammer 40 000:n mielipuolinen maailma (jonka juuret tosin ovat vahvasti 2000AD:n perinnössä). Imperiumien kovinta ydintä on aina ollut Pax Romana -tyyppinen lainsäädäntö. Sen pyrkimyksenä on ollut taata rauha imperiumin alueella ja oikeudenmukainen (ei kuitenkaan välttämättä yhdenmukainen) kohtelu. Oikeusjärjestelmät ovat suuressa määrin aina tavoitellun arvomaailman kiteytymä ja 2100-luvulla tuon kiteytymän ydin on perin nihilistinen yksilön itsemääräämisoikeuskykyjä kohtaan.

Kun brittiläisen imperiumin sivilisaatiokäsitys rakentui osaltaan tieteen, kaupan ja kristinuskon varaan, niin 2100-luvun sivilisaation määritelmä on vain pelkistetysti laki. Lakijärjestelmä on jopa syrjäyttänyt uskonnon perinteisen aseman moraalikoodiston tarjoajana. Synnin sijaan kukaan ei ole syytön ja syyllisyyden tason määrittelystä on tullut tuomarien tehtävä. Teknologia ja talous on menettänyt merkityksenä, koska ihmiskunta on kadottanut uteliaisuutensa, kunnianhimonsa ja halunsa kehittyä. Kun robotit tekevät työt, on väestö lähes kokonaan työttöminä. Perustoimeentulo on kuitenkin taattu kaikille. Kun työ ei kuluta suurinta osaa ajasta ja energiasta, niin saatu lisäaika käytetään järjettömyyksiin, halpaan viihteeseen ja pahantekoon. Keskiluokan rappeutumisessa on vahvasti samaa henkeä jota H.G. Wells esitti Aikakone (Time Machine, 1895) -tarinassaan.

Tässä tilanteessa yksilöt ovat vain ylläpidettäviä resursseja, joiden kollektiivinen typeryys on huomattavasti suurempi kuin osiensa summa. Teknologia kyllä kehittyy, mutta kaikki ponnistelut menevät olemassa olevan järjestelmän ylläpitoon ja vahinkojen korjaukseen. Vaikka järjestelmä on rakennettu välttämään menneisyyden virheitä, niin se on samalla tuomittu toistamaan niitä loputtomasti. Viktoriaaninen optimismi tieteen merkityksestä ihmiskunnan kehittymiselle on käännetty päälaelleen. Siitä on tullut järjestelmän ja yhteiskunnan muuttumattomuuden elinehto.

2100-luvun maailma on kokenut käänteisen kehityksen nykyajan kontrolliyhteiskunnasta kuriyhteiskuntaan, joka on samalla myös äärimmäinen luokkayhteiskunta. Ihmisen syntymäasema määrittää loppuelämän. Myös tuomarien elämänkaari on ennalta määritetty.

Yhteiskunta on jonkinlainen oligarkia, jonka kapeaa eliittiä edustaa pieni tuomariluokka. Useimpien tuomarien ollessa kloonattuja, mukana on myös eräänlaista äärimmäistä yläluokan nepotismia, jossa sukulaisuussuhde on vain osittain biologinen. Laajemman näkökulman mukaan koko yhteiskunnan ajatus on anti-liberalistinen. Paikka, jossa kansalaiset ovat ulkoistaneet valtiolle kaiken ja saavat vastineeksi elämisen perustarpeet. Oikeusministeriö toimii korkeimpana päätöksentekijänä ja koko järjestelmän toimivuus on sisäänrakennettu laki-instituutioon. Oikeusministeriön valta on absoluuttinen - jopa niin, että ministeriön tekemät päätökset tai hyväksyntä ei vaadi edes perusteluja. Näin on määritetty laissa.

Oikeusministeriö oikeuttaa järjestelmänsä ja oman olemassaolonsa historialla. Sodat ja anarkia syntyivät demokratiasta ja yksilöiden kyvyttömyydestä valita oikeita johtajia. "Revolution" -tarinassa (Judge Dredd 25, Jalava) tuomarit jopa lavastavat syylliseksi demokratia-aktiiveja. Lain rikkominen on tilanteessa oikeutettua, koska ydinajatuksen mukaan nykyinen hallintomuoto on ihmisten parhaaksi eikä kansalaisilla ole tarpeeksi arvostelukykyä osallistua päätöksentekoon. Judge Dreddin johtamina tuomarit tukahduttavat demokratian vaatimistoimet kaikilla niillä toimilla, jotka kaikkein laskelmoivimmalla poliisivaltiolla on käytettävissä.


Tuomari

Tuomarilla on oikeus syyttää, tuomita ja tarpeen vaatiessa teloittaa. Tuomarin ohjenuorana toimii laki, jota noudatetaan kirjaimellisesti. Tuomarit viettävät lyhyen lapsuutensa ensin tuomarikoulutuksessa ja sen jälkeen loppuelämän kaduilla. Jotkut saattavat päästä oikeusministeriöön hallinnollisiin tehtäviin. Kun tuomarista tulee kykemätön hoitamaan tehtäviään hän aloittaa ns. pitkän marssin. Tuomari lähtee Mega-Citystä vailla mahdollisuutta paluuseen ja jakaa oikeutta kirotussa maassa koko (lyhyen) loppuelämänsä ajan.

Moni tarina onkin tehty kuvaamaan tuomarien arkea. Yksi näistä on "Graveyard Shift" (Judge Dredd 16, Jalava). Siinä seurataan tuomareita yhden normaalin yövuoron ajan; vuoro on silti täynnä katastrofeja, korttelisotia ja sekopäitä, joiden toimien seurauksena oikeusministeriön liikkuvat ruumiinkäsittelyvaunutkin ruuhkautuvat. Lopulta aamu koittaa ja tilanne rauhoittuu. Yövuoron tuomarit viettävät tunnin laitteessa, joka vastaa kokonaisen yön unta. Sitten onkin samalla porukalla aika aloittaa päivävuoro...

Sarjakuvien keskushahmo on Mega-Cityn kovin ja armottomin katutuomari Judge (Joseph) Dredd. Hän on nollatoleranssin ja kompromissittomuuden perikuva, jonka suu on ikuisesti vääntyneenä krooniseen multivitutukseen. Dreddin kasvoja ei ole koskaan näytetty oikeuden kasvottomuuden metaforana tai liiallisena inhimillistäjänä. Judge Dredd on yksiulotteinen hahmo, jonka kommunikointi koostuu lähinnä lakonisista toteamuksista. Tilanteen rauettua saattaa hänenkin huulilta päästä jokin äärikuiva kommentti, ikäänkuin todisteena, että kyseessä on elävä olento. Dredd on samaan aikaan absoluuttisen vallan omaava esivallan edustaja, mutta myös perinteinen työväenluokan sankari; toimija ja asioiden kuntoon saattaja, joka vihaa byrokratiaa. Ylennyksiä sataa, mutta Dredd torjuu ne aina epätarkoituksenmukaisina. Hänen paikkansa on kaduilla. Tarinoissa rooli vaihtelee pahimman luokan sortajasta pelastajaan.

Tuomarien armottomuus johtaa erikoiseen dilemmaan; Arkkikonnia ei juurikaan voi syntyä, koska viimeistään toisella kerralla he pääsevät hengestään. Eräs hahmo välttää mainiosti tämän ongelman. Judge Death on epäkuollut tuomarin karikatyyri. Hän päätyi toisesta ulottuvuudesta Mega-Cityyn, jossa oli kolmen kumppaninsa avulla tuominnut kaikki kuolemaan. Koska vain elävät tekevät rikoksia, niin Judge Death oli määritellyt elämisen rikokseksi, josta rangaistaan kuolemalla. Judge Death ilmestyy aina säännönmukaisesti terrorisoimaan kaupunkia vinksahtaneen logiikkansa ajamana.

Sarjakuvan viehätys ei ole niinkään pelkässä nimihahmossa vaan maailman järjettömyydessä ja toisaalta päähahmon yksiulotteisessa, mutta tasapainotetussa suhteessa. Tuomari on jonkinlainen selväjärkisyyden symboli ja helppo samaistumisen kohde, koska hän lukijan tapaan tiedostaa ympäröivän maailman mielipuolisuuden. Toisaalta tuomari on samalla oman järjestelmänsä tuote ja vanki, joka kykenee rationalisoimaan maailman vain lain kautta. Tuomarin roolissa ei voi olla myöskään näkemättä brittiläisen siirtomaa-ajan virkamiehen varjoa; sotilasta, joka omasi absoluuttisen vallan ja näki kaiken omalle järjestelmälleen vieraan vain väkivallan, alkukantaisuuden ja anarkian hallitsemattomana sekasotkuna.

Sivu:

1 2 3 4 5