Manara pin-up

kolumni

Videovuokraamojen kunnian päivät - ja elokuvan streamattu tulevaisuus

ERÄÄN AIKAKAUDEN LÄHETESSÄ LOPPUAAN on syytä muistella hetki. Muistan elävästi lapsuudestani päivän 80-luvun puolivälissä, jona ensi kertaa astuin erään ystäväni kanssa paikallisen keilahallin videovuokraamoon. Elimme ala-asteen keskimmäisiä vuosia.

Vuokraamossa oli piirrettyjä. Oli draamaa. Oli komedioita. Kaikkien näiden ohitse vei uteliaisuus, sillä vuokraamon synkimmässä nurkassa odotti kauhua ja erotiikkaa. Pian ystäväni käsissä oli Jouluyö, murhayö. Itse löysin hyppysiini Viidakko soturit sekä Kannibaalien polttouhrit.

Näihin aikoihin, videovuokraamojen villin lännen päivinä ei kyselty henkilöpapereita, joten koulupäivän päätteeksi raahasin kotiini joukon alle kahdeksantoistavuotiailta kiellettyjä elokuvia. Tämä ensikosketus videoelokuvien maailmaan oli kiehtova - ja jatkui yöllä painajaisten muodossa.

TÄNÄ PÄIVÄNÄ reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin avaan television ja kirjaudun Elisa Viihteen ylläpitämään stream-palveluun. Pelkällä kaukosäätimellä selaan elokuvia kuin aikoinaan videovuokraamon katalogia. Itse asiassa äsken sain kyseiseen palveluun viisi ilmaisvuokrausta, mutten ole käyttänyt niistä yhtäkään. Yksinkertaisesti ei löydy mitään vuokrattavaa.

Muutama kuukausi sitten suomalaisten nettipohjaisten palvelujen kilpailijaksi tuli Netflix, mutta yhtä suppein valikoimin. Tämä sai allekirjoittaneen muistelemaan 90-luvulla kukoistaneiden Compact Videon ja Rautatieaseman Film Townin hämyisimpiä hyllykköjä, joissa vieri vieressä odotti satoja toinen toistaan kuumottavampia kansia. Internetin ollessa tulvillaan elokuvia, tuntuu oudolta tonkia niistä muutamaa promillea. Tai no, pienellä kikkailulla voi avata Suomenkin Netflixissä virallista tarjontaa laajemman valikoiman.

Yhtä kaikki, piratismin ohella stream-palvelujen esiinmarssi on nykyhetken suurin elokuvakenttää muovaava ilmiö. Kehityksen jatkuessa, tulevat perinteiset fyysiset videovuokraamot jotakuinkin katoamaan maan päältä tai muuttumaan lopullisesti karkkikaupoiksi oheistuotteineen. 30 vuotta sitten syntynyt ilmiö tulee näin sulkeutumaan. Mitään ihmeellistä tässä ei toki ole. Maailmalla on tapana mennä eteenpäin ja kolmenkymmenen vuoden rajapyykki on hyvä saavutus.

SUOMESSA OLLAAN LUONNOLLISESTI JÄÄMÄSSÄ JALKOIHIN. Kun ilmoitus Netflixin ja HBO:n nettipalvelujen saapumisesta Suomeen julkistettiin, ennätti joukko suomalaisia toimijoita toteamaan palvelut kilpailun kannalta vaarattomiksi. Musiikkiteollisuuden puolella saman tyylinen leväperäisyys johti jo täydelliseen katastrofiin. Sen syövereissä yhä ihmetellään minne kaikki raha katosi.

Rahalla on taipumusta siirtyä volyymin luo, eli sinne missä on tarjontaa. Vielä toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä Suomessa toimivien televisioyhtiöiden osalta, mutta ei ole vaikeaa ennustaa kehityksen suuntaa. Silmukka kiristyy ehkä hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Ensin tuli Voddler, nyt Netflix ja HBO. Samaan aikaan suomalaiset stream-palvelut kärsivät suppeudestaan. Paniikki on päällä. Esimerkiksi MTV3, joka heti ensimmäisten joukossa ehti vähätellä Netflixin vaikutuksia, on jo pykäämässä pystyyn omaa vastaavaa palveluaan.

YLE sai lottovoiton ostaessaan oikeudet HBO:n sarjoihin. Sopimuksen ansiosta me Suomessa saamme seurata Game of Thronesin kakkoskautta vajaa vuosi jenkkien ensi-illan jälkeen eli ensi helmikuussa 2013. HBO:n nettipalveluun kirjautuneet tosin katselevat (lähes) samaan aikaan jo sarjan uusinta eli kolmatta kautta. Näinhän Suomessa opittiin aikoinaan elämään; vuosi muuta maailmaa jäljessä. Mutta onneksi maailma muuttui.

90-luvulla ja sitä ennen täällä elettiin televisioyhtiöiden ja videovuokraamojen talutusnuorassa. Sama meininki jatkui pitkälle 2000-luvun puolelle kunnes muun muassa nettipiratismi alkoi nostaa internetin roolia ihmisten katselutottumuksissa. Datayhteydet nopeutuivat ja internetissä olevien elokuvien kuvanlaatu parani.

Tänä päivänä yhä useampi tallentaa ohjelmat Elisa Viihteen -kaltaisen paketin kautta ensin palvelimelle ja katsoo vasta kun sattuu huvittamaan. Tämä on entisestään vähentänyt 80-luvulta tuttua "kokoa perhe yhteen television äärelle ja katso Dallas" -formaattia. Elokuvien ja tv-sarjojen katseleminen on vahvasti yksilöitymässä. Enää on jäljellä pieni - joskin hämmentävän tuskaiselta vaikuttava - askel siirtää koko roska nettiin.

MEILLÄ 70-LUVULLA SYNTYNEILLÄ ja sitä vanhemmilla on ollut etuoikeus kokea kehityksen kaikki vaiheet. Jollain tapaa ollaankin palattu aivan alkuun, siihen hetkeen jolloin videovuokraamoista sai vasta muutamia suosituimpia nimikkeitä. Taisteltuamme videosensuurin halki olemme saapuneet umpioon, jossa videovuokraamot ovat katoamassa kaduilta ja netissä tekijänoikeudet yhä rajoittavat virallista tarjontaa. Juuri tällä hetkellä stream-palvelujen kehitys etenee hämmentävän hitaasti, etenkin kun samaan aikaan samassa ympäristössä lojuu muutaman hiiren klikkauksen päässä kymmeniä tuhansia ilmaisia elokuvia.

Musiikkiteollisuuden osalta ongelman ratkaisi Spotify, joka kerta heitolla määritteli uudestaan artistien, kuluttajien ja levy-yhtiöiden keskinäisen dynamiikan. Vajaan kymmenen euron suuruinen kuukausimaksu tuntuu uskomattoman kohtuulliselta, tarjotessaan mahdollisuuden kuunnella lukemattomien artistien tuotoksia.

Elokuvien valtava kirjo ei ole vielä samalla tavalla käytettävissä. Internetin elokuvapalvelut tarjoavat toistaiseksi vain ns. helppoa elokuvaa, valtavan marginaalisemman elokuvakirjaston yhä odottaessa taloudellista hyödyntäjäänsä. Mutta kaiken logiikan mukaan tulevaisuuden suunta vie kohden yhtä suurta toimijaa. Pieni ihme onkin, mikäli suomalaisille elokuva-alan yrityksille ei jää tässä kisassa luu käteen. Elisa Viihteet, MTV3:t sun muut tulevat aikansa sinnittelemään palvelujensa kanssa. Ainoa kestävä strategia olisi kuitenkin linkittyminen suuriin kansainvälisiin elokuvapalveluihin.

Pieni nöyrtyminen on välttämättömyys. Fakta on, että kaikista potentiaalisin elokuvakuluttajien ryhmä, nuoriso, jatkaa sitä mitä mekin teimme koko 80-luvun: kopioi. Toisin sanoen rahaa katoaa valtavaa vauhtia markkinoilta, koska ei ole vielä luotu kattavaa, edullista ja nykyaikaa vastaavaa elokuvien streamaus-palvelua. Kysymys on lisäksi kehityksestä, jota vastaan on käytännössä mahdoton taistella.

KATSAUS PINTAA SYVEMMÄLLE tarjoaa näkökulman, jonka mukaan kuluttajien suhde elokuvan omistamiseen tulee väkisinkin muuttumaan. Suurissa elokuvayhtiöissä ja -levitysfirmoissa eletään kuitenkin vielä 90-lukua, jolloin elokuvat koettiin esineiksi video- ja dvd-koteloineen - aikana jona myös cd-levy menestyi.

On murheellista katsella ajatuksen kanssa esimerkiksi Stockmannin cd-levylaaria, jossa ostajaansa odottaa nivaska ylihintaisia tuotteita, etenkin koska kyse on jo jokunen vuosi sitten pois muodista menneestä ilmiöstä. Yksi toisensa jälkeen cd-soittimien valmistajat ovat jo sulkeneet tuotantolinjansa. Tuskin meneekään enää kauaa ja kaatopaikat täyttyvät näistä menneisyyden haamuista. Nähtäväksi jää jakaako dvd- tai Blu-Ray cd-levyjen ja vhs-nauhojen kohtalon. Tuskin, ainakaan samassa mittakaavassa.

Ongelma on kuitenkin haastava, sillä elokuvien hinnan aleneminen alentaa samalla niiden omistusarvoa. On aivan eri asia ostaa hyllynsä täytteeksi parillakymmenellä eurolla kallis laatuelokuva kuin tonkia sama elokuva muutaman euron dvd-alesta. Samaan aikaan internet mahdollistaa saman tuotteen omistamisen sellaisenaan, ilman esinettä - halvalla. Tämä ei sinällään merkitse vielä loppua, mutta elokuvien siirtyessä nettiin on edessä se päivä, jona dvd/Blu-Ray-soitinkin itsessään käy tarpeettomaksi.

Vielä vuonna 2007 myytiin Briteissä reilut 7 miljoonaa dvd-soitinta. Kaksi vuotta myöhemmin luku oli enää 4 miljoonaa, myynnin jatkaessa yhä laskuaan. Vastaavasti Yhdysvalloissa dvd-soittimien myynti on jo joitakin vuosia pudonnut tasaiseen kymmenen prosentin tahtiin, kun samalla laitteiden hinnat ovat kuitenkin alentuneet. Lähenemme siis päivää, jona dvd-soittimen valmistaminen ei enää kannata. Siihen päivään linkittyy myös suomalaisten dvd-vuokraamojen tulevaisuus.

ITSE ELOKUVA EI OLE katoamassa mihinkään. Elokuvien kerääminenkin korkeintaan marginalisoituu. Todennäköistä on, että elokuvaharrastajat yhä keräävät kokoelmiinsa fyysiset (keräily)kappaleet tärkeimmistä elokuvista. Tämä saattaa mahdollistaa harvinaisempiin elokuviin keskittyvien myyntiliikkeiden eloonjäämisen. Jokunen satunnainen videovuokraamokin tulee aina löytymään, jos ei muuta niin lähiöiden ruokakauppojen kylkiäisenä. Ydinkeskustan kalliilta vuokra-alueilta ne kuitenkin yksi toisensa jälkeen väistyvät - ja on pakko myöntää, että fyysisen elokuvan parhaat päivät menivät jo. Videokulttuurin osalta kehitys muutti aikansa suurimmat toimijat videoantikvariaateiksi. Dvd:eiden osalta pudotus tulee olemaan kenties jyrkempi dvd-levyjen helpon naarmuuntumisen takia.

Internetissä elokuvat joutuvat palaamaan niiden alkuperäiseen muotoon - irtaantumaan kodin hyllyä koristavasta esineestä. Tulevaisuudessa ystävän leffailtaan ei tarvitse enää raahata repussa dvd:eitä, pelkkä muistitikku tai internet-yhteys riittää. Jos villeimmät visiot toteutuvat, korvaa videotykinkin jonain päivänä kännykkä. Jo nyt on vaikeaa selittää uudelle sukupolvelle, miksi vhs-nauhojen aika oli niin ainutlaatuinen. Tulevaisuuden nuoret katsonevat yhtä karsaasti myös dvd-aikakautta.

Ja miksi eivät katsoisi.

Vinyyleihin verrattuna vhs-nauhojen keräilypotentiaalin tuhoaa viimeistään niihin aikoinaan kohdistettu laajamittainen sensurointi. Dvd:t ovat toki ihan kivoja koristeita, mutta miksi tuhlata toistakymmentä euroa elokuvaan, jonka näkee internetistä parempi laatuisena vajaan kymmenen euron kuukausimaksua vastaan? Sitä nopeampi fyysisen elokuvan syöksykierteestä tulee mitä monipuolisemmaksi streamaus-palvelujen tarjonta kasvaa - jos kasvaa.

On toki myös mahdollista, etteivät kaikista obskuureimmat elokuvat koskaan edes löydä paikkaansa internetin elokuvavuokraamoissa.

Tällöin elokuvaharrastajan harteille jää kysymys: etsiäkö käsiinsä parikymmentä euroa maksava harvinainen FIx vai warettaako elokuva digitaalisessa muodossaan internetin lukuisista ilmaissivustoista? Vastaus kysymykseen ratkaissee antikvariaateiksi muuttuneiden videoliikkeiden ja keräilyharvinaisuuksiin keskittyneiden pienten liikkeiden lopullisen kohtalon - ja erään nostalgisen elokuvavaiheen viimeisen päivämäärän.



kommentit

odota...
T.S. kommentoi (4.12.2012 20:01:24)
user avatar Jostain Internetin syövereistä luin, että itse asiassa DVD-vuokrausautomaatit ovat melko suosittuja ainakin jenkeissä. Ihmiset tykkäävät saada jotain käteen ja on itsessään kokemus hakea ja palauttaa levy.

Oman pelkonsa aiheuttaa tietysti keskitettyjen palveluiden mahdollisuus kelpuuttaa vain tietty osa tuotantoa valikoimiinsa ja samalla ehkä sensuroida mielivaltaisesti niitä. Harvinaisempaa materiaalia ei sitten löydä kuin juurikin esimerkiksi DVD:llä.
vastaa »
GG kommentoi (5.12.2012 03:37:57)
user avatar Eikös tuo DVD-soitinten kysynnän lasku selity osittain myös Blu-rayn tuloon markkinoille, vai ovatko ne otettu huomioon laskuissa?
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (5.12.2012 04:34:25)
user avatar Blu-Ray on mukana ja sen katsotaan hidastavan prosessia. Toisaalta jenkeissä ennustetaan tästä vuodesta streamattujen elokuvien katsomiselle noin 135%:n kasvua. Samalla netin kautta vuokrattujen ja katsottujen elokuvien määrä ylittää tänä vuonna fyysisessä muodossa vuokrattujen määrän. Yleinen ajatus näyttäisikin olevan, että dvd:illä tehdään vielä rahaa jokunen vuosi, mutta tulevaisuus on netissä. Lopulta, kun tottumukset muuttuu ja leviää, vanha fyysinen formaatti taantuu pois, tai vähintään todella marginaaliseksi.

Tässä yks lähde: http://digital2disc.com/index.php/news/article/online-movies-increase-but-physical-still-rules
vastaa »
Tuomas Henell kommentoi (5.12.2012 08:43:22)
user avatar DVD-vuokrausautomaatteja oli ainakin joskus jossain vaiheessa myös Suomessa Makuunien ulko-ovien edustalla. Ei taida olla enää.
vastaa »
GG kommentoi (5.12.2012 09:41:13)
user avatar http://cinemassacre.com/2012/12/05/video-store-memories/
vastaa »
ilkka kommentoi (7.12.2012 13:34:07)
lainaus:
Jostain Internetin syövereistä luin, että itse asiassa DVD-vuokrausautomaatit ovat melko suosittuja ainakin jenkeissä. Ihmiset tykkäävät saada jotain käteen ja on itsessään kokemus hakea ja palauttaa levy.

Oman pelkonsa aiheuttaa tietysti keskitettyjen palveluiden mahdollisuus kelpuuttaa vain tietty osa tuotantoa valikoimiinsa ja samalla ehkä sensuroida mielivaltaisesti niitä. Harvinaisempaa materiaalia ei sitten löydä kuin juurikin esimerkiksi DVD:llä.
user avatar Omasta mielestäni iso muutos asiaan on nauhottava digiboxi ja paljon tv-kanavia josta tulee jatkuvalla syötöllä leffoja.

Nykyään jo 2-3 vuotta vanhat leffat tulevat telkkarista, mielestäni aikaisemmin ei ollut näin nopeaa tämä toiminta.

Ainakin itselläni on dvd tai blu ray levyjen osto loppunut täysin, koska digiboxi on täynnä hyviä elokuvia ja kirjastosta voi lainata lisää, joten miksi ostaa jotain Taru Sormusten Herrasta boxia kun saman voi hakea lähimmästä kirjastosta.

Blu Ray ei oikein riitä ostopäätöksen teoksi, koska mielestäni vhs->dvd muutos oli se missä oli iso ero, blu ray on vaan "parempi" dvd.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.4.2013 04:05:48)
lainaus:
Omasta mielestäni iso muutos asiaan on nauhottava digiboxi ja paljon tv-kanavia josta tulee jatkuvalla syötöllä leffoja.

Nykyään jo 2-3 vuotta vanhat leffat tulevat telkkarista, mielestäni aikaisemmin ei ollut näin nopeaa tämä toiminta.

Ainakin itselläni on dvd tai blu ray levyjen osto loppunut täysin, koska digiboxi on täynnä hyviä elokuvia ja kirjastosta voi lainata lisää, joten miksi ostaa jotain Taru Sormusten Herrasta boxia kun saman voi hakea lähimmästä kirjastosta.

Blu Ray ei oikein riitä ostopäätöksen teoksi, koska mielestäni vhs->dvd muutos oli se missä oli iso ero, blu ray on vaan "parempi" dvd.
user avatar Toisaalta itse kuulun siihen vanhemman liiton koulukuntaan, jossa syntyy vielä jonkinlainen selittämätön tunneside siihen hankittavaan fyysiseen tuotteeseen.
Esim. Keräilyboksit ja erikoispainokset ylimääräisellä krääsällä varustettuna.
Kai se on jotain lapsuudesta kumpuavaa toimintamallia kun tykkää hipelöidä ja fiilistellä uunituoretta tuotetta.
Tai sitten se juontaa juurensa kivikautisiin keräilijä sapiens-tyyppeihin... :D
Go and figure that out!
Ja itse toivoisin että elokuvien fyysinen levittäminen ei täysin loppuisi tai sitten panostettaisiin juuri noihin erikoispainoksiin enemmän keräilijöille, niinkuin ylläolevassa artikkelissa mainittiin, sillä en usko että ihmisten halu omistaa katoaa aivan lähiaikoina mihinkään. ;)
Tai sitten olen jo täysin markkinoinnin alttarilla itsensä uhrannut kuluttaja, joka on kadonnut systeemin syövereihin. :D
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (8.11.2013 19:04:02)
user avatar Lopun alkua?

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288618843591.html

"Yhdysvaltojen suurimman videovuokraamoketjun kuolema symboloi videonvuokrausalan muutosta.

Pohjoisamerikkalaisten ostoskeskusten tavaramerkki Dish Networksin omistama videovuokrausyritys Blockbuster LLC sulkee kaikki 300 kauppaansa Yhdysvalloissa, kertovat useat ulkomaiset uutissivustot."
vastaa »
Soleil kommentoi (8.4.2015 06:42:44)
user avatar Keräilijät ja leffahullut yleensäkin tullevat varmaan kuitenkin pitämään huolen siitä, että leffoista saa jatkossakin sen fyysisenkin avatarin, jotta se on olemassa reaalimaailmassakin, eikä vain jossain petollisen huonon muistin sopukoissa..
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia