Manara pin-up
Afrodite, Druuna ja petojen valtakunta - naisen avaruus
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Petojen valtakunta

"Maalaaminen on vain yksi tavoista pitää päiväkirjaa."
- Pablo Picasso

Naisen "avaruus" tarkoittaa mielikuvituksellista olemisen tilaa, joka on osittain vääristynyt. Ei ole ehkä olemassa mitään perustetta sille, miksi miehen miellyttämiseen liittyvä velvoite seuraisi naista kaikkialle, aina maan kamaralta tuntemamme maailmankaikkeuden laidalle. Ja että ellei miestä saada paikalle, yrittää lisääntymisen hoitaa vaikkapa mato. Ottaen huomioon, että valtaosa maailmanhistorian taiteesta on miesten luomaa, ei asetelmassa ole kenties mitään ihmeellistä - joskin kulttuurimme luoma mielikuva on vääristyneen mieskeskeinen. Toki kulttuurimme sisältää myös runsaasti vastamyyttejä.

On myös esitetty (pääosin Joseph Campbellin toimesta), että klassiset jumalmytologiat voi johtaa yhteen ihmishistorialle yhteiseen monomyyttiin. Tämä vihjaisi siihen suuntaan, että ihmisaivoille on tyypillistä rakentaa tietynlaisia tarinoita, mikä selittäisi sen miksi tietyt myytit toistuvat aina antiikista nykypäivään saakka.

Seksuaalisia kuvia pohtiessa voi aina kysyä, pyrkivätkö ne asettelemaan epäluonnollisia ehtoja sukupuoliseen kanssakäymiseen? Esimerkiksi oheinen Dorian Cleavengerin visio ei sisällä lainkaan kipua, mutta paljon alisteisuutta, naisen ollessa tekemisen kohde. Ilmentääkö tämä sitten sivulla kaksi mainittua miehistä epävarmuutta vai kulttuurin tarvetta sitoa naisen seksuaalisuus miehen dominanssiin? Jos päädymme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, voi kuvan tulkita kehottavan naista alistumaan, sillä se on hänen etunsa. Nainen ei näytä varsinaisesti kärsivän, ja kuvassa on samaa vienoa hyväksyntää, kuin Afroditen ja Panin mytologisessa kohtaamisessa, jossa Pan halajaa jumalatarta omakseen. Tietenkin, kuten on elokuvienkin laita, määräytyy kuvan lopullinen sanoma kulloisenkin vastaanottajan mukaan. Tämä ei silti poista sitä, että kuva myös ilmentää kulttuurin sisälle rakentunutta ehdollistamista.

Jos on uskominen ylälaidassa näkyviä Picasson sanoja, voi kysyä minkälaista päiväkirjaa länsimainen kulttuurimme ylläpitää? Toisaalta fantasioimme turvallisemmasta maailmasta ja samaan aikaan olemme valmiita ampumaan ihmisen, joka puhuu väärässä paikassa, kuten kesken elokuvanäytöksen. Toisaalta puhumme rakkauden tärkeydestä, mutta piirrämme kuviimme kahleita. Taide kertoo juuri tästä tilasta, joka jää järjen ja alitajuntamme väliin, samalla kuvaten kuitenkin myös todellisen maailman tabuja tekoja.

Versus Druuna

Druuna-sarjakuvan kontroversaalein teko on esittää kuinka intohimoisesti seksiin suhtautuva Druuna selviytyy kaikista väkisinmakaamisista ja pakottamisista aina takaisin jaloilleen jatkamaan seikkailuaan. Sarjakuva liikkuu siis täysin järjen ja alitajunnan väliin jäävässä tilassa, sillä se kuvaa asioita, jotka tosimaailmassa olisivat kauhistuttavia ja vääriä, mutta joita ihmismieli joutuu silti jatkuvasti kohtaamaan, usein uutisten kautta. Druuna kuitenkin esittää nimenomaan naisen kyseisen tilan voittajana, vieläpä naisen omien ominaisuuksien kautta. Mitä ikinä miehinen kulttuuri hänen eteensä tuottaakaan, selviytyy hän lopulta uhraamatta seksuaalisuuttaan miehisen maailman luomalle pelolle.

Kulttuurien rakentuessa lukuisten myyttien varaan, käydään sukupuolten välistä taistoa juuri tässä mielikuvamaailman tilassa.

Viime vuosisata on täynnä metatarinoita miesten näkökulmasta, sen sisällön ollessa käytännössä monomyyttinen. Hyvästä esimerkistä käy Juliusz Machulskin tieteissatiiri Seksmisja (Sulatetut miehet, 1984), joka kertoo tarinan feministien hallitsemasta yhteisöstä, joka miesten pitäisi palauttaa "normaalitilaan". Aika on kuitenkin siitä hieno elementti, että sen kuluessa näyttäytyy taide usein uudessa valossa. Kun elokuvat, jotka aikoinaan nähtiin pelottavina tai seksistisinä, alkavat toimia satiirisina, voidaan tulkita kulttuurin kehittyneen johonkin suuntaan. Tällöin paljastuu vanhentuneita asenteita.

Toisaalta joskus elokuvat sisältävät intertekstuaalisia viittauksia, jotka syntyvät vahingossa. Esimerkiksi oikealla olevassa kuvassa nähdään alkujaan pelottavaksi tarkoitettu otos Michele Soavin ohjaamasta elokuvasta La chiesa (1989). Kun sitä vertaa yhä tehokkaaseen otokseen Roman Polanskin Rosemaryn painajaisesta (1968, keskikuva) näyttää se hyvin kömpelöltä. Vielä syvemmin kuvien välinen ero avautuu, jos ajattelee otoksen Rosemaryn painajaisesta antavan kasvot sille ihmisjoukkiolle, joka haluaisi piiloutua Soavin demonin naamiaisasuun. Toisin sanoen Polanskin otos on tehokas, koska se metaforamaisesti antaa kasvot yleisölle.

Taiteen kuluttajina haluamme usein nähdä itsemme kasvottomina arvioijina, joiden anti jää "hyvä tai huono" -kategorisoinnin asteelle. Kuitenkin kyse on paljon syvällisemmästä osallistumisesta, joka usein tapahtuu jonkinlaisen maskin takaa. Tämä siksi, että emme halua kokea taidetta vangitsevana, saati konstruktiivisena tilana. Paradoksaalisesti taiteeseen kulutetun ajan määrä on kuitenkin huomattavasti kasvanut länsimaissa viimeisten tuhansien, ja etenkin viimeisen sadan vuoden aikana.

Myös taiteen merkityksiä on tutkittu viimeisten vuosien aikana enemmän kuin koskaan. Yhtenä erityispiirteenä esiin on noussut katsojan eli "viestin" vastaanottajan rooli taiteen luomisessa. Naisen ylle olemme jo heittäneet väkivaltaisen uhkakuvan, huolimatta siitä miten kauas avaruuteen matkaamme mielissämme. Lopulta kaiken taiteen tapahtuessa silmiemme takana, kannamme uhkaa vain aivoissamme, siinä samassa todellisuudessa, jossa Pan rakastuu Afroditeen ja Druuna voittaa demoninsa.

Mihin sitten ikinä tarvitsemmekaan kertomuksia, joissa taruolennot makaavat naisia ja toisinaan surmaavat heidät (alin kuva, Incubus, 1982), syntyvät ne vuosituhantisen perinnön jatkeena. Rakkauden jumalattaren Afroditeen vieno hymy on vain kulttuurin kehittyessä paljastamassa todellisen luonteensa.




Sivu:

1 2 3 4 5

kommentit

odota...
repertuaristi kommentoi (16.11.2014 13:37:18)
user avatar Hyvä kirjoitus. Toisen miehen voi kokea uhkaksi, mutta vastustamaton peto on jotain sellaista alkuvoimaista, joka ei ole kilpailija, vaan voittaja.
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia