Manara pin-up
Jodorowskyn sarjakuvat, osa 2: Jodoversumi
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Metabarons Genesis: Castaka (2014)


Kirjailija

Kustantaja

  • Humanoids

ISBN

Metabarons Genesis: Castaka #1  

Genre

Eräs Metabaronsin pääteemoja oli kunnian, väkivallan ja tradition keskinäinen suhde. Jodorowskya selvästi kiehtoo sotureiden kunnia tietyissä kulttuureissa, kuten samuraiden bushido-koodi, jonka ulkoavaruudellisia versioita metaparonien kaltaiset soturit Jodoversumissa noudattavat. Tuorein saagan kirja kertoo ajasta ennen metaparoneiden klaania ja tavasta, jolla suvun kunniakoodi alun perin kehittyi.

Jodorowskylle tyypilliseen tapaan menneisyyden tarina kerrotaan kehyskertomuksen avulla. Vanha mies häviää kaksintaistelussa nuorelle pojalle ja paljastaa kunniakoodinsa salaisuuden kertomalla kukistajalleen tarinan. Vanhaan aikaan vastakkain olivat kaksi perhettä; amakurat ja castakat, jotka noudattavat kahta koodia: bushikaraa ja bushitakaa. Edelliset haluavat unohtaa voiton tai tappion käsitteen ja taistella kunnialliseen kuolemaan asti. Jälkimmäiset taas haluavat hyödyntää järkeään ja käyttää hyväkseen jokaista vihollisen tekemää virhettä voittaakseen. Klaanien käymä sota huipentuu lopulta siihen, että tappionsa hetkellä amakurien päämies Divadal laskee castakoiden niskaan steriiliksi tekevää kaasua.

Viimeinen valtakunnassa syntyvä lapsi on Divadalin viime hetkinään siittämä Dayal. Eunukki-castakat kasvattavat hänestä soturin ja valtakunnan kantaisän, koska hänen kiveksensä tuottavat vielä tervettä spermaa. Mutta Dayalin loputon naiskentelu kasvattaa hänestä julman rakastajan ja lapsen amakura-tausta herättää yhä katkeruutta castakojen joukossa. Lopulta Dayal päättää herättää klaaninsa takaisin henkiin. Tapahtumiin sotkeutuu myös teknotekno-kultti, jotka ovat rakentamassa teknopaaville keinotekoista planeettaa tukikohdaksi.

Sarjakuvan voi lukea kuin lisälukuna Metabaronsiin - vain höpöttävät robotit puuttuvat. Jälleen itsekeskeinen ja vihaa täynnä oleva taistelija ajautuu lähinnä olosuhteiden pakosta sankariksi. Universumi pelastuu, mutta tragedia seuraa päähenkilöitä. Oman itsensä jatkaminen seuraavalle sukupuolelle on avainasemassa. Kiinnostavasti tarina tutkiskelee hieman myös sukupuolirooleja, mikä jäi Metabaronsissa melko konservatiiviseksi taka-alan asiaksi. Kaiken kaikkiaan kyseessä on perustason Jodo-sarjakuva, joka tekee kaiken vähintään kelvollisesti, muttei myöskään juuri erotu edukseen. Paitsi yhdellä osa-alueella: kuvituksellaan.

Kun etenkin jodoversumin sisäisissä tarinoissa samat teemat tuppaavat toistumaan usein, on kuvituksella suuri osuus erottaessa tarinoita toisistaan. Das Pastoralesin nostalginen vesiväriväritys erottuu tietokoneväritetyistä albumeista edukseen. Hänen viivansa on hieman jäykkää ja etenkin alkupuolella on haasteellista erottaa henkilöhahmoja toisistaan. Mutta Pastorasilla on yksityiskohdat hallussaan ja hän saa suuret joukkokohtaukset tai avaruussodat näyttämään sopivan suureellisilta. Albumi huokuu vanhan ajan eurooppalaisen scifi-sarjakuvan henkeä. Koska albumi asettaa perinteikkään soturikunnian vastaan teknologiauskoista totalitarismia, on huojentavaa havaita, että kuvallisesti sarjakuva on myös sankareiden puolella.

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
kirjan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7