Manara pin-up

Calcio Storico Fiorentino - maailman väkivaltaisin joukkuelaji

Tuntuuko siltä, etteivät nykyiset urheilulajit riitä tyydyttämään elitististä makua? Jalkapallo on filmaavien ja trendikkäiden metroseksuaalien estraadi. Pariluistelu taasen rassaa tiedostavaa elitistiä #metoo -hengen vastaisuudella. Se on toksisesti maskuliininen kisa, jonka voittaa mies, joka riepottelee eniten naista jäällä. Tekopirteitä lajeja löytyy toinen toisensa perään, joista kuitenkin puuttuu aito kilpailullinen elementti. Tunnetko alitajuntasi kaipaavan Rooman valtakunnan idearikasta urheilulajistoa tai haaveilevan Salute of the Juggerin apokalyptisesta maailmanliigasta? Meillä on sinulle vaatimukset täyttävä laji, joka löytyy kaiken lisäksi Euroopasta.

Calcio Storico Fiorentino on ainoastaan Firenzessä pelattava ääribrutaali joukkuelaji, joka lienee maailman väkivaltaisin pallopeli. Se on sekoitus rugbyä, jalkapalloa ja katutappelua, jossa ei ole juurikaan sääntöjä. Kirkon eteen levitetylle hiekalle astuu 54 pelaajaa jaettuna kahteen joukkueeseen. Silmiinpistävin piirre on pelaajien suuri koko ja rotevuus. Suurin osa pelaajista onkin nyrkkeilijöitä, paikallisia taistelulajien harrastajia tai katutappelijoita. Pelin tarkoituksena on viedä pallo vastustajan päätyyn 100 metriä pitkällä ja 50 metriä leveällä kentällä. Vastustaja saa vapaasti käyttää väkivaltaa vastapuolen pelaajien etenemisen estämiseksi.

Calcio Storicon idean hahmottamisessa auttaa parhaiten Rutger Hauerin Kuolemanottelu - Salute of the Jugger (1989), jonka pelillinen ydin on melko samankaltainen. Apokalyptisessä maailmassa pelijoukkue koostuu viidestä pelaajasta, josta yksi on ns. juoksija ja neljä muuta improvisoiduin suojuksin ja mailoin varustettuja tukipelaajia, joiden tehtävä on pysäyttää vastapuoli ja mahdollistaa oman joukkueen juoksijan eteneminen. Juoksijan tavoitteena on viedä koirankallo vastapuolen päähän. Kaikki on sallittua ja pelin jälkeen kylä järjestää vieraileville pelaajille juhlat.

Calcio Storico lajina on ollut isompana teemana vain yhdessä elokuvassa. Hieman yllättävästi, kyseessä oli romanttinen draama Lost in Florence (2017).

Calcio Storicon joukkueissa on aina 27 pelaajaa. Joukkueella on myös fyysisesti pienempiä ja nopeampia pelaajia, joiden tehtävänä on juosta kentän läpi ja viedä pallo toiseen päähän. Tiimillä on neljää erilaista pelaajaroolia, mutta päällisin puolin erottuvat lähinnä kontaktia hakevat ja palloa vievät juoksijat. Palloa kuljetetaan käsissä ja vastapuoli pyrkii estämään kaikin keinoin etenevää pelaajaa. Pallon vienti verkkoon antaa yhden pisteen, mutta joistain epäonnistuneista yrityksistä puolustava osapuoli saa puolikkaan pisteen. Lähes kaikki estämiskeinot ovat sallittuja, joten keskikenttä on usein vapaamuotoisen nyrkkeilyottelun, lukotuksien ja erilaisten maahan vientien areena. Pelaajilla ei ole hanskoja tai suojuksia. Joukkueiden erot ovat välillä silmiinpistävät ja taktisesti kyvykäs joukkue pystyy pelaamaan tiiminä ja avaamaan reittejä vastapuolen muurien läpi. Toiset joukkueet saattavat luottaa vain fyysiseen voimaan ilman mitään hienouksia. Suurin osa ajasta on usein vain isoa kaaosta ja keskikenttä on täynnä keskenään kahinoivia pelaajia.

Ottelun tiimellyksessä veri valuu ja välillä paarit käy kentällä, mutta peliä ei keskeytetä loukkaantumisien vuoksi, osaavathan aikuiset miehet väistää esteitä. Vaikka näennäisesti sääntöjä ei ole, paljon pieniä tarkennuksia löytyy. Olennaisin sääntö lienee se, että kaksi vastapuolen pelaajaa ei saa samaan aikaan olla yhden pelaajan kimpussa. He voivat kyllä vaihdella rooleja, toisen odottaessa ja väsyttää tällä tavoin vastapuolta - jos siis haluavat tuhlata kahden pelaajan resurssit yhteen. Jotkut päähän tähdätyt potkut ovat kiellettyjä, mutta toisaalta kuristaminen, kyynärpäät ja päällä lyönnit ovat sallittuja. Pieniä sääntömuutoksia on tehty koko ajan, esimerkiksi kun pelaaja menetti korvansa puremisen seurauksena, moinen kiellettiin. Jossain vaiheessa joukkueet ottivat vierailevia pelaajia ulkomaisista vapaaottelijoista, jolloin sääntöjä muutettiin siten, että pelaajien on oltava paikallisia tai vähintään kymmenen vuotta kaupungissa asuneita.

Pelillä on pitkä traditio ja historia. Sitä on pelattu Firenzessä satojen vuosien ajan. Pelin juuret ovat hieman epäselvät, mutta yhdeksi selkeäksi vaikuttajaksi on katsottu vanha roomalainen pallolaji ”Ludos Harpastum”, joka merkitsee pelaamista väkivaltaisen kontaktin kera. Calcio Storicon historian aikana peliä on pelattu erikoisissa olosuhteissa, kuten kahdesti läheisen Arno-joen jäällä poikkeuksellisten sääolojen vuoksi. Kaupungin piiritys ei ole estänyt pelaamista ja on dokumentoitu piirittäjienkin seuranneen peliä läheisiltä kukkuloilta. Erikoisina anekdootteina on mainintoja, että pelikentällä on ollut joskus härkiä jokerin kaltaisina yllätystekijöinä. Peliä on pelannut historian varrella kolme (tulevaa) paavia ja lukuisia Medicin mahtisuvun jäseniä, aatelisia ja kuninkaallisia. Ranskan kuningas Henrik III osallistui vuonna 1574 peliin ja luonnehti sitä historiaan jääneellä lauseella Liian pieni ollakseen oikea sota ja liian väkivaltainen ollakseen peli. Sääntöjen perusteet ja pelipaikka on 1500-luvun lopulta pysynyt lähes muuttumattomina. Viimeinen peli pelattiin 1739.

Peli keksittiin uudelleen kaupungin piirityksen 400-vuotisjuhlallisuuksissa 1930. Näytösluonteisen ottelun jälkeen Mussolinin fasistihallinto huomasi pelin perinnearvon ja se elvytettiin historiallisine asuineen ja traditioineen. Peliä on pelattu siitä asti ja vain vuonna 2006 semifinaaleissa syntynyt joukkotappelu johti lyhyeen kieltoon ja sääntötarkistuksiin. Mellakkapoliisit ovat aina valmiudessa ja viimeksi vuonna 2017 tarvittiin heidän apua lopettamaan hallitsematon pelaajien joukkotappelu. Ottelun aikana kaupunki on täynnä poliiseja, mutta aggressiivista tunnelmaa ei kentän ulkopuolelta löydy.

Lajin mestaruus mitellään vuosittain kesäkuussa. Mestaruudesta kamppailee neljä eri joukkuetta (siniset, valkoiset, punaiset ja vihreät), jotka edustavat eri kaupunginosia. Koska joukkueita on vain neljä, semifinaaleiden jälkeen pelataan suoraan finaali. Vuosittain pelataan siis vain kolme peliä.

Juhannuksena, 24.6 Firenzessä juhlitaan Johannes Kastajan päivää. Päivä on täynnä ohjelmaa, värikkäitä historiallisia hahmoja ja sen huipentuma on Calcio Storicon finaali. Pelijuhlallisuuksiin kuuluu, että historiallinen kulkue lähtee Santa Maria Novellan aukiolta kohti Santa Crocen aukiota, jossa sijaitsevan kirkon kupeessa olevalla hiekkapäällystetyllä kentällä loppuottelu pelataan. Pelikentälle tunkee piikkimiehiä, musketöörejä, historiallista pukuloistoa ja lehmiä. Sisäänmarssi ja ohjelma kestää noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräiset statistit katoavat kentältä ja vain pelaajat jäävät. Pelaajat asettuvat riviin ja aloituksen jälkeen alkaa ensimmäinen spontaani nyrkkiottelu, kun joukkueet vielä varovaisesti hakevat asemiaan. Mittailu kestää joskus pidempäänkin, ennen kuin joukkueet alkavat tehdä siirtojaan ja juoksijat lähtevät etenemään. Viidenkymmenen hikisen ja verisen minuutin jälkeen ottelu on ohi ja voittajajoukkue saa palkinnoksi ilmaisen illallisen - muinaisina aikoina joukkue sai lehmän. Askeettisen pääpalkinnon suhteen Salute of the Jugger assosiaatioilta ei voi välttyä. Ottelun jälkeen ravintolat ja kadut täyttyvät ja juhlinta jatkuu yöhön. Pimeän tullen päivän juhlallisuudet päättää lähes puolituntia kestävä ilotulitus.

Ottelusta kiinnostuneelle matkailijalle lippujen hankkiminen on hankalaa. Joinain vuosina niitä on ollut mahdollista hankkia sähköisesti internetin kautta, mutta tilanne muuttuu jatkuvasti ja varmin tapa hankkia liput on ostaa ne paikan päältä. Vuonna 2018 lippuja sai vain paikallisista lipputoimistoista ja ne varustettiin nimellä mustan pörssin kaupan hankaloittamiseksi. Lipputoimistot eivät välttämättä ole edes pelipäivänä auki juhlapäivän vuoksi. Mikäli siis haluaa varmistaa lippujen oston, Firenzeen täytyy matkata vähintäänkin muutamaa päivää ennen ottelua samalla toivoen, että lippuja on vielä saatavilla. Lippujen hinnat vaihtelee 30 - 90 euron välillä. Mikäli aikoo matkata katsomaan semifinaaleja, niin kannattaa huomioida että pelipäivät julkaistaan verrattain myöhään, monesti vasta toukokuussa. Finaali on ainoa, jonka päiväys on lukittu pysyvästi juhannukseen 24.6. Suomesta pääsee kesäisin lennoilla kätevästi Pisaan ja Roomaan. Molemmista matka Firenzeen hoituu helposti junilla. Pisasta matka menee leppoisasti paikallisjunalla tunnissa ja Roomasta luotijunalla puolessatoista tunnissa. Majapaikka kannattaa tietysti varata mahdollisimman aikaisin.

Mikäli paikanpäällä lippuja ei ole enää saatavilla, niin päivä on silti kokemisen arvoinen. Peli tulee paikalliselta kaapelikanavalta (RTV38), jota esitetään baareissa ja mahdollisesti isommilla screeneillä. Se saatetaan myös striimata suoraan nettiin RTV38:n sivuilta. Vanhoihin peleihin voi tutustua etukäteen Youtubesta.