Manara pin-up

Dead Island (2011)


Jakelija

  • Deep Silver

Kehittäjä

  • Techland

Alusta

  • Microsoft Windows
  • PlayStation 3
  • Xbox 360
Dead Island #1 Dead Island #2
MobyGames

Banoin saari, lokakuu 2011.

Katselin taivasta hotellihuoneeni ikkunasta.

Tuuli puhalsi kasvoilleni. Vain vähän valmisteluja ja olisin valmis ensimmäiseen iltaani, siirtymään paikallisten bambumajojen hekumaan. Juotuani ihoani viilentäneen Piña Coladan, lähdin ulos. Saari vaikutti rauhalliselta. Kuuntelin meren laineiden taustalta kiirivää etäistä tanssimusaa. Päämäärättömät askeleeni alkoivat viettää musiikkia kohden. Tunsin vapautta. Sisällä baarissa diskovalojen alle oli kokoontunut siroja ääriviivoja. Aloin olla humalassa. Tilasin vielä yhden shotin. Tunsin kosketuksia, koko maailmani keinui. Vain enää yksi askel kohti musiikkia, minihameinen taivas ja - pimeys.

Näin alkaa Techlandin hitiksi muodostunut zombiemättö Dead Island.

Dead Island [1]
Dead Island [2]

Peli vaikutti lupaavalta. Herättyäni tunsin ensimmäisenä kipua päässä. Olin avannut silmäni tyhjässä hotellihuoneessa. Mitä tapahtui? Huoneessa velloi pahaenteinen fiilis. Noustuani ylös hapuilin itseni heikosti valaistulle käytävälle: matkalaukkuja makasi pitkin poikin, sähköt olivat katkenneet - aivan kuin kaukaa olisi kuulunut huuto. Askeleeni olivat epävarmoja. Tiedostin, ettei outo kirkunaa muistuttava ääni voinut lähteä ihmisestä, paitsi jos... hiljaisuus laskeutui.

Hotellihuoneen ulkopuolella avautui kaatuneista telineistä, suljetuista ovista ja rikkonaisista hisseistä muovattu "kulje a:sta b:hen" -tyylinen putki, joka oli tuhonnut muun muassa Fallout 3:sen. Äänimaailmakaan ei mennyt aivan ytimeen, vaikka vaikuttikin pätevältä.

Epämiellyttävä tunne kasvoi sisälläni. Onneksi kyse oli vasta prologista, tunnelman nostattajasta. Tiesin jo, että hotellin ulkopuolella maailma olisi vapaampi. Ehkä jännityskin tihenisi. Otin tukea seinästä. Yritin nähdä pimeässä kauemmaksi. Kaivoin käsiini taskulampun: valokeilaan aukesi sekasorron jälkiä. Ehdittyäni hissien luokse kuulin ensimmäistä kertaa varman ihmisäänen. Se käski pakenemaan. Siis pakenemaan minne hittoon? Kiiruhdin pitkin käytävää, ilman asetta. Kulman takana näin sen ensimmäistä kertaa.

Utuinen hahmo oli pysähtynyt katsomaan minua. Tässäkö se nyt on? Pelin suola.

Ääni radiossa kiihtyi. Se huusi: "pakene!" Vilkaisin taakseni, ovi oli auennut. Hahmo edessäni käveli minua kohti, horjuen. Kasvot välähtivät valokeilassa. Peräännyin. Käännyin. Aika tuntui katoavan, toteutin käskyn - juoksin. Turvaan ehdittyäni joku sulki oven perässäni. Toisella puolella kuolleiden kynnet iskeytyivät sen pintaan. Joukko voipuneita ihmisiä tuijotti minua. He toistelivat maneereitaan. Ilmassa vilisi valmiita puheenpätkiä. Hieraisin ohimoani. Ovi takanani nytkähteli. Jostain joku hahmoista kertoi, että nopein tapa tappaa on isku päähän.

Tarvitsin aseen.

En tuntenut kauhua. En pelkoa. Astuin huoneen takaovesta ulkoilmaan käsissäni katuharja. Muutamaa minuuttia myöhemmin jalkojeni juuressa makasi kaksi kuollutta zombieta. Aurinko paistoi vasten silmiäni. Raikas ilma virvoitti ajatuksiani. Olin valmis. Edessäni odotti vapaa saari. Vedin syvään henkeä ja mietin millainen olisi täydellinen pelimaailma. Saari itsessään näytti kauniilta ja mielenkiintoiselta. Taskussani oli pieni kasa tehtäviä - tuo se, käy siellä, käynnistä tämä - ja harjani lyömäpää oli veressä. Kaikki olisi voinut olla hyvin.

Dead Island [3]
Dead Island [4]

En voinut silti olla palaamatta ajassa taaksepäin, hetkeen jona jokunen kuukausi takaperin seisoin 2500 USG Ishimuran kannella. Rystyset valkeina puristin asetta vasten kehoani. Edessäni keinui pimeän huoneen varjoja. Aika oli pysähtynyt. Hiki kihosi kämmenieni iholle ja kuuntelin. Etusormeni nytkähti. Seurasi rasahdus. Pitkä valojuovien sarja tyhjeni aluksen metallisille seinille. Kun lippaani oli tyhjä, kohosi jotakin takaani yläpuolelleni. En ehtisi kääntyä. Veri ropisi jaloilleni. ...sitten tunsin kivun.

Pelaajan elämä on rankkaa. Harva tarina itsessään vie mukanaan. Liian harvoin pelin tunnelma pakottaa kävelemään seuraavan nurkan taakse. Hyvin harva peli onnistuu generoimaan aitoa pelkoa.

Oliko Dead Island WoWin uusin aste. Sain huutomerkeillä koristeltuja tehtäviä. Valittavani oli neljä eri hahmoa ja heillä jokaisella kolmihaarainen kykypuu. Idea oli kerätä erilaisia aseita ja saavuttaa erikoisominaisuuksia, joilla tuhota itseään toistavia vastuksia.

Olinko antanut itseni odottaa liikaa?

Grafiikka sentään oli ihan kelvollista, vaikka pimeys olisikin saanut olla sakeampaa. Kaipasin myös sulavampaa hahmon ohjausta.

Helmeilevän veden äärellä huomasin ajatuksieni karanneen. Tuijotin rikkoutunutta rautakankeani, asekehitykseni uusinta astetta. Tiesin, että se pitäisi korjata taas uuden veroiseksi. Siis harva uskoo miten nopeasti rautakanki kuluu käytössä. Huomaamatta olin alkanut ajatella pelimekaniikkaa, sitä kuinka pelaaja koukutetaan kehittämään hahmoaan ja aseitaan, kulkemaan pieniä askelia kohti seuraavaa etappia ja haastetta, loppumattomassa syklissä. Heitin kangen maahan ja poimin veneenairon. Tällä oli pärjätty aiemminkin.

Vuosikymmenen kauhupelin sijasta Dead Islandin pinnan alta alkoi paljastua tuttuakin tutumpi hack'n'slash. Tiesin jo, että veri virtaisi lisää. Aseet kuluisivat. Löytäisin uusia tehokkaampia vanhojen tilalle. Zombieita mätkiessäni ja satunnaisesti kuollessani ajattelin yhä useammin selviytymispelien historiaa aina Doomista alkaen: Resident Evil, Left 4 Dead, Dead Rising 2 - miten vähän konventiot olivatkaan muuttuneet. Ainoastaan ovien salpaamisessa ja hajottamisessa tuntui olevan jotakin innovatiivista. Aloin kaivata Fabio Frizzin melodioita.

Tämä peli ei koskaan löytäisi tietään pelon ytimeen, saatikka nihilististä tunnelmaa.

Keräsin lisää aseita, päivitin niitä, loin uusia, korjasin niitä. Alkoi vaikuttaa yhä enemmän siltä, että ennen elämäni muuttanutta virusta saarella oli kloonattu neljää eri ihmistyyppiä. Aloin miettiä jokohan olin kohta nähnyt kaikki zombie-variaatiot. Ja kappas, kulman takaa ilmestyi jälleen tuttu paksukainen identtisen veljensä kanssa. Eikun hetkinen, veli jäikin nykimään ruudun takareunaan. Otin askeleen eteenpäin ja velikin lähti liikkeelle. Nappasin energiajuoman ja annoin airon puhua. Aloin saada tehtäviä, joita en jaksanut kuunnella loppuun.

Dead Island [5]
Dead Island [6]

Tiesin kupletin juonen.

Lopulta vastaani tuli koko zombie-estetiikan kirjo. Ensin hitaita George A. Romeron zombieita, klassikkoja. Sitten Umberto Lenzin nopeita marakatteja, uusklassikkoja, ja viimeisenä moderneja ilmapallopäisiä geneettisiä epäsikiöitä. Sitten kaikkia yhdessä ja sekaisin ja paljon.

Tasaisin väliajoin join elämää palauttavan energiajuoman. Otin suorittamieni tehtävien tilalle uusia. Päivitin aseeni. Annoin vahvistetun aseeni puhua. Keräsin rahaa. Nappasin energiajuoman. Juoksin pois ja korjasin aseeni. Tulin takaisin ja hakkasin zombien, joka oli palannut lähtöpisteeseensä. Suoritin tehtävän. Sain uuden. Poimin toisen aseen, ja vielä kehittyneemmän. Annoin aseiden laulaa ja niiden hajottua uusien. Nappasin energiajuoman. Korjasin aseeni. Hakkasin zombien. Join... Ja vitut.

Avasin tietokoneen dvd-aseman luukun. Syötin elokuvan sisään. Hain jääkaapista oluen. Vielä toisen. Korjasin asentoani. Painoin playta. Ruudulleni ilmestyivät nimet Fabio Frizzi, Sergio Salvati ja Lucio Fulci.

Haistakaa paska tai tehkää minulle Zombie Flesh Eatersistä peli.

  • Verisyys on kohdallaan
  • Kiehtova, kaunis peliympäristö
  • Hyvää ajantappoa pieninä annoksina
  • Mielikuvitukseton pelimekaniikka
  • Aseiden jatkuva korjaaminen ja päivitys
  • Jännityselementit puuttuvat
  • Grafiikka:***
  • Äänet:***½
  • Ohjattavuus:***
  • Pelattavuus:***
***--
© Jari Mustonen, julkaistu: 5.12.2011
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 JSJM
  3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.30/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
pelin!

kommentit

odota...
Perseaivo kommentoi (6.12.2011 00:33:28)
user avatar Kuten arvostelussa sanottiin, niin peli on vähän turhan perinteinen hack'n'slash, mutta zombeilla. Pelin varsinainen suola on kuitenkin todella toimiva 2-4 pelaajan co-op moodi, joka onkin minusta ainoa suositeltava tapa pelata tätä.

Olen seurannut aktiivisesti sivustonne elokuva-arvosteluja, mutta tämä peliarvio ei kyllä yllä samalle tasolle. Kyseessä ei selvästikään ole perinteinen peliarvio, jossa esimerkiksi pelimekaniikkaan, kuten mainitsemaani co-op moodiin, oltaisiin edes yritetty kiinnittää huomiota. Mukavaa tietysti on lukea arvosteluja, jossa Zero Punctuation-tyyliin keskitytään mielenkiintoisiin epäolennaisuuksiin, mutta tällaisena erilaisena katsauksena jäi vähän laimeaksi.

Peliarvostelut ovat kuitenkin mielenkiintoinen lisä, eli uusia odotellessa!
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (8.12.2011 17:32:56)
lainaus:
Kuten arvostelussa sanottiin, niin peli on vähän turhan perinteinen hack'n'slash, mutta zombeilla. Pelin varsinainen suola on kuitenkin todella toimiva 2-4 pelaajan co-op moodi, joka onkin minusta ainoa suositeltava tapa pelata tätä.

Olen seurannut aktiivisesti sivustonne elokuva-arvosteluja, mutta tämä peliarvio ei kyllä yllä samalle tasolle. Kyseessä ei selvästikään ole perinteinen peliarvio, jossa esimerkiksi pelimekaniikkaan, kuten mainitsemaani co-op moodiin, oltaisiin edes yritetty kiinnittää huomiota. Mukavaa tietysti on lukea arvosteluja, jossa Zero Punctuation-tyyliin keskitytään mielenkiintoisiin epäolennaisuuksiin, mutta tällaisena erilaisena katsauksena jäi vähän laimeaksi.

Peliarvostelut ovat kuitenkin mielenkiintoinen lisä, eli uusia odotellessa!
user avatar Myönnetään, että todennäköisesti allekirjoittanut oli alun alkaenkin väärää kohderyhmää, sillä hain pelistä tunnelmaa jota en löytänyt ja siihen peli omalla kohdallani tyssäsi ylitsepääsemättömästi. Hyvä vain, että Dead Islandin muut ominaisuudet tulevat kommenttien kautta esille.

Itse asiassa, koko arvostelun voi oikaista ja lukea vain viimeisen lauseen. Siinä on kaikki sanottava tiivistettynä. Jatkossa luulisin peliarvioiden pääsääntöisesti olevan hieman perinteikkäämmin kirjoitettuja.
vastaa »
Gaff kommentoi (14.12.2011 05:19:55)
user avatar Itsekin odotin pelin julkistuksen aikaan jotain tunnelmallista ja ehkä jopa Zombie Flesh Eatersin henkistä, mutta toisin kävi.

Ja Fallout 3 -huomautuksen myötä tuli tarve sanoa, että kaikkien F3:n putkimaisuuteen ja loren soveltamiseen pettyneiden kannattaisi harkita kuitenkin sarjan uusinta osaa, eli New Vegasia, joka on huomattavastii vapaampi ja enemmän vanhojen osien henkinen.
vastaa »
J Lehtonen kommentoi (21.12.2011 01:06:33)
user avatar Ihan perushyvähän tuo arvostelu on, mutta toivoisin Populistilta jatkossa kunnianhimoisempaa otetta. Teksti oli hyvä, mutta hommaa vesitti lopun perinteinen tiivistys/arvostelu. Sen sijaan, että uhrataan 2/4 tähdistä audiovisuaaliselle toteutukselle, miten olisi vaikkapa Yahtzee Croshawin ehdottama jaottelu: context, gratification, challenge. Tarjotkaa kuitenkin jotain, jota Suomen ja maailman lukuisat pelisivustot eivät (ainakaan vielä) anna.

(http://www.escapistmagazine.com/articles/view/columns/extra-punctuation/9276-Context-Challenge-and-Gratification)
vastaa »
Jetro Suni kommentoi (21.12.2011 15:40:41)
lainaus:
Ihan perushyvähän tuo arvostelu on, mutta toivoisin Populistilta jatkossa kunnianhimoisempaa otetta. Teksti oli hyvä, mutta hommaa vesitti lopun perinteinen tiivistys/arvostelu. Sen sijaan, että uhrataan 2/4 tähdistä audiovisuaaliselle toteutukselle, miten olisi vaikkapa Yahtzee Croshawin ehdottama jaottelu: context, gratification, challenge. Tarjotkaa kuitenkin jotain, jota Suomen ja maailman lukuisat pelisivustot eivät (ainakaan vielä) anna.

(http://www.escapistmagazine.com/articles/view/columns/extra-punctuation/9276-Context-Challenge-and-Gratification)
user avatar Kiitos palautteesta!

Peliarvostelujen loppusummausnäkymä tulee kyllä kehittymään nykyisestä (ja tällä hetkellä työstössä olevissa peliarvioissa sitä onkin jo ehditty kehittää eteenpäin). Yahtzeen mallia emme varmastikaan suoraan kopio, mutta muutoksia parempaan on silti luvassa!
vastaa »
Jetro Suni kommentoi (11.8.2012 12:34:29)
user avatar Pelistä:

Suurin ongelmakohta nousee esiin peliin valitun tasapainotusmekaniikan myötä. Löydetyt aseet ja kohdatut viholliset ovat aina synkassa pelaajan oman tason kanssa. Ymmärrän kyllä että tällä on pyritty estämään "jumala vs. hyttyset" -syndrooman syntymistä, mutta skaalan kireys on nykyisellään liian tiukka ja johtaa väistämättömään yllätyksettömyyteen ja nopeaan tylsistymiseen. Löydät aina aseita, jotka ovat juuri riittävän tehokkaita tappamaan kaiken vastaan tulevan, mutta edes modaamalla niitä et saa aikaiseksi ylivoimatilannetta.

Uusia vihollistyyppejä esitellään läpipeluupituuteen nähden harmillisen vähän (laskettavissa lähes yhden käden sormin). Korjauspenkkejä löytyy liian tiheään, jotta aseiden korjaamisella olisi suurtakaan merkitystä (korjaustoimenpide on vain pakollinen ärsyke, joka täytyy suorittaa 5-10 minuutin välein). Immersio-rikkoja syntyy laiskasti luoduista välianimaatiosta, joissa oma pelihahmo jakaantuu yhtäkkiä neljäksi eri hahmoksi (eli aina pitäisi muka ymmärtää ohjastavansa neljän henkilön ryhmää, olipa kyseessä sitten yksinpeli tai co-op).

Co-op -moodista en itse saanut irti mitään lisäkicksejä, mutta voin silti allekirjoittaa aiemman väitteen, että paras tapa pelistä nauttimiseen on varmastikin haalia kasaan heti alusta neljän kaverin kimppa, ja pelata peliä pelkästään co-oppina.

Kaikkien näiden haukkujen jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että kyseessä on kuitenkin ihan miellyttävä perus-fps, joka kerrankin kannustaa enemmän lyömäaseiden käyttöön perinteisen räiskinnän sijaan. Mitään mullistavaa ja uutta Dead Island ei tarjoile, mutta ainakaan rahat eivät menneet kokonaan hukkaan, jos tämän sattui ostamaan Steamin kesä-alesta kympillä.
vastaa »
Meller kommentoi (5.10.2013 20:16:32)
user avatar Mattimyöhäisena Dead Island vasta aloitettu, muutamia tunteja peliaikaa takana. Täytyy yhtyä arvosteluun sen osilta, että putkimainen etenemissokkelo ja kovin perinteinen pisteestä toiseen -eteneminen ei hirveästi sytytä. Myös jatkuvassa aseiden paikkailussa alkaa tulla hiki, mieluummin keskittyisin pelaamisen tunnelmointiin kuin tälliaseen täysin käsistä lähteneeseen mikromanagerointiin. Bonusta meleepainotteisuudesta, tuntuuhan zompparin monottaminen ja sen selkärangalla tanssiminen järjettömän hyvältä. Tunnelmaa saisi olla enemmänkin, mutta toisaalta epämääräisestä suunnasta lähestyvän epäkuolleen louskutus ja murinat nostavat ainakin näin alkuvaiheessa ihomittaria kivasti pystyyn. Auttanee asiaa, että mulla on aina näissä fps-vinkkelin peleissä "hieman" disorientoitunut suuntavaisto. AIka mukava, mutta voin kuvitella hutun käyvän vanhaksi melko nopeasti.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa