Men Behind the Sun (1988)
aka Hei tai yang 731; Man Behind the Sun; Squadron 731; Camp 731; Hak taai yeung 731
|
Ohjaus Käsikirjoitus Näyttelijät
Maa |
 |
 |
 | ||
"On hetkiä jolloin katson käsiini ja muistan mitä olen tehnyt niillä. Mikä
minua eniten pelottaa, on etten ole nähnyt tekojeni tähden ensimmäistäkään
painajaista."
- Dr. Kanisawa, osasto 731
Sodat ovat ihmisten traumaattisimpia hetkiä. Niiden välittämää tuskaa ei mikään elokuva voi koskaan vangita sellaisenaan. Yksi parhaimmista yrityksistä on Tun Fei Moun pahamaineinen koelaboratoriokuvaus. Toisaalta sopii kysyä, voiko elokuva joskus mennä liian pitkälle? Tuskin, jos elokuvalla on jotakin kerrottavaa, tai jos se haluaa muistuttaa.
Men Behind the Sun on elokuva jota tuskin unohtaa, kun sen kerran näkee. Se on myös elokuva, joka tarvitsee nähdä vain kerran. Jotakin Fei Moun aiheesta kertoo, että kymmeniä vuosia japanilaisten miehittäjien harjoittamien julmuuksien jälkeen, heidän kehitettyään biologisia aseita sotavangeiksi jääneillä paikallisilla asukkailla, antoi muuan pariskunta oman kymmenvuotiaan poikansa elokuvantekijöiden käyttöön. Hän oli vastikään kuollut ja Fei Mou halusi kuvata hänen ruumiinavauksensa. Tämä ei haitannut vanhempia, sillä he halusivat tehdä jotakin hyvää. Heidän tahtonsa oli ettei vankileiri 731:n tapahtumia koskaan unohdettaisi. Tästä Fei Mou piti huolen. Pojan autenttinen ruumiinavaus on elokuvan häiritsevimpiä hetkiä - muistutus tosielämän julmuuksista, historian synkkä salaisuus, joka oli avautunut ohjaajalle neljän pitkän ja työlään vuoden aikana. Niiden kuluessa hän teki matkoja eri puolille Kiinan maaseutua, etsien aikalaisia ja perimätietoa.
![Men Behind the Sun [1]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-a.jpg)
![Men Behind the Sun [2]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-b.jpg)
Leirin numero 731 tiedetään toimineen Mantšuriassa vuosina 1941-1945. Idea kokeista oli saanut alkunsa, kun biologiset aseet päätettiin kieltää Geneven sopimuksessa vuonna 1925. Japanilaiset militantit pitivät kieltoa osoituksena aseiden tehokkuudesta. Siksi niitä täytyi kehittää. Parhaita koe-eläimiä olisivat ihmiset, mutta vasta sota tarjosi heitä yllin kyllin, jolloin leiri pääsi toimimaan täydellä teholla. Leirin ohjelmaan vakiintui pian ihmisten kivunsietokyvyn testaaminen palovammoja, jäätymistä, paineenalennusta, luoteja, tauteja ja räjähdyksiä vastaan. Testejä tehtiin mahdollisimman eri ikäisillä ihmisillä; lapsista heidän vanhempiinsa, sukupuoleen katsomatta. Kolmivuotiasta lasta saatettiin pitää minuutteja nolla-asteisessa vedessä neula painettuna syvälle hänen keskisormeensa niin ettei hän saa suljettua sormiaan, mikä olisi ollut ihmisen normaali reaktio. Uhrien päihin ammuttiin luoteja useista eri kulmista, päät leikattiin auki ja tutkittiin luotien aivoihin tekemiä vahinkoja. Muutamissa kokeissa altistettiin yhtä aikaa äiti ja hänen poikansa myrkkykaasulle ja seurattiin äidin reaktioita hänen yrittäessään suojella jälkikasvuaan. Kaiken kaikkiaan tuhansiin sotavankeihin kokeiltiin yli kahtakymmentä eri sairautta. Heidät kehonsa leikattiin elävältä auki ja osiin, jotta nähtiin miten sairaudet etenivät. Jos nainen oli raskaana, pilkottiin hänen lapsensakin. Men Behind the Sun on kertomus näistä tapahtumista.
Elokuvan hurjasta maineesta huolimatta kyse ei ole tavallisesta eksploitaatiosta, vaikka juuri kyseisen genren harrastajat ovat pitäneet elokuvan mainetta tasaisesti yllä. Fei Mou tarjoaa paljon enemmän kuin halpaa veriviihdettä humoristisilla sivujuonilla. Sodan ja ihmisen äärimmäisyyksiin menevä julmuus nousevat esille ajoittain dokumentaarisesti, kun mielipuolisten kokeiden uhrit yksilöidään nimeä ja ikää myöten. Fei Mou käsittelee kauttaaltaan aihettaan fiktiivisenä todistusaineistona, jonka hän olisi alun perin halunnut pukea dokumentin muotoon. Tähän maan viranomaiset eivät suostuneet, koska pelkäsivät aiheen viilentävän Japanin ja Kiinan välisiä suhteita. Näin dokumentti sai sisälleen sivujuonen, joka kertoo leiriin tuoduista japanilaislapsista. Heistä koulutetaan hiljalleen taistelijoita suuren keisarillisen Japanin käyttöön koelaboratorioiden keskellä. Tämä synnyttää lapsissa vihaa, inhimillisyyttä ja pelkoa. Johtajiensa tapaan he ovat pelkkiä koneiston osia. Fei Moun suurin lahja katsojille on näyttää kaikista sadistisimmiltakin ihmisiltä heidän sympaattinen puolensa, aina leirin johtajaa, kunniantuntoista kenraali Shiro Ishiitä myöten. Fei Mou ei nosta sormeaan syyttääkseen. Hän nostaa sen muistuttaakseen pedosta, joka syntyy oikeissa olosuhteissa kenessä tahansa ihmisessä - ei pelkästään niissä ihmishirviöissä, jotka joku on kirjannut historiankirjoihin.
![Men Behind the Sun [3]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-c.jpg)
![Men Behind the Sun [4]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-d.jpg)
Nuorten japanilaispoikien opetellessa kuria ja kestävyyttä, tuo Fei Mou tasaisin väliajoin valkokankaalle hyvinkin autenttisia kokeita, joiden sekaan mahtuu muutamia erityisen traumatisoivia kuvia. Yhdessä mieleenpainuvimmissa ja kiistellyimmistä näistä, kohtauksessa josta ohjaakaan ei enää halua puhua, paljastaa Men Behind the Sun ihmisen tuottaman väkivallan järjettömyyden ehkä paljaammin kuin mikään elokuva koskaan. Tosin tähän liittyy jälleen elokuvataiteeseen liittyvä moraalinen ongelma. Siinä missä pahamaineisimpien kannibaalielokuvien eläintapoilla on ollut edes joku motiivi, edes hyvin heikko sellainen, ei Fei Mou tarjoa minkäänlaista syytä tuleville tapahtumille. Kohtaus onkin yksi rankimmista ja vastenmielisimmistä koskaan vastaan tulleista symboleista. Palaako ohjaaja jälleen elokuvan lopussa juuri tähän hetkeen - jona valkoinen turkki värjäytyy kirkkaan punaiseen vereen - kun hän luo voimakkaan vertauskuvan japanilaisten omalle kansalleen aiheuttamalle tuskalle? Vertauskuva kun on sateen keskeltä nouseva auringon koristama valkoinen vereen tahriutunut Japanin lippu. Men Behind the Sunin synkin sanoma lepää kuitenkin vasta lopputeksteissä, todellisuudessa jossa biologisten aseiden kehitystyö ei pääty. Kuvissa joita ei enää ole - siis tarinassa joka sai jatkua.
Ottamatta sen enempää kantaa elokuvan sisältöön, koskien Fei Moun tapaa käyttää aitoja ihmisruumiita - kahteen otteeseen - ja mahdollisesti eläimiä, on tunnustettava että lopputulos on yksi mieleenpainuvimmista kuvauksista ihmiskunnan julmuudesta. Elokuvan tuotantoarvot ovat olleet korkeat, tai ainakin ne on osattu hyödyntää viimeistä senttiä myöten. Näyttelijätyö on kauttaaltaan laadukasta, mikä entisestään lisää elokuvan autenttista tunnelmaa, puhumattakaan Fei Moun kyvykkyydestä ohjaajana ja viimeisilleen hiotuista erikoistehosteista, sikäli kun niitä voi sellaisiksi kutsua. Lopulta väkivaltaakaan ei ole kovin paljoa, mutta se vähä mitä on, on sitäkin kliinisempää. Tämä jättää runsaasti tilaa kuvaukselle japanilaislapsien kasvamisesta moraalin molemmille puolille. Heidän tarinansa on ollut elää epätoivoiseksi kääntyneen sodan viimeisinä päivinä kuoleman leirissä, kunnes he huomaavat edessä häämöttävän tappion hetkellä odottavansa matkaa kotimaahansa, joka on tuhottu. Viemisinään heillä on tällöin sydämeen ja mieleen ahdettua halua unohtaa. Kohtalo, jonka moni japanilainen koki traumaattisen sodan jälkeen. Palaamme siis jälleen alkuun, poikansa ruumiin vuosikymmeniä myöhemmin uhranneiden vanhempien kehotukseen muistaa. Unohtaminen kun merkitsisi samaa kuin silmiensä sulkeminen.
![Men Behind the Sun [5]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-e.jpg)
![Men Behind the Sun [6]](/web/public/captures/reviews/000500/000581-f.jpg)
Elokuvan suurin ongelma lepää sen voimakkaissa kuvissa. Fei Mou kantaa mukanaan tärkeää sanomaa, jota uhkaa hukkuminen pienten shokkiarvoja myyvien sivukauppojen hyllyille. Ongelmista kertovat myös elokuvan kaksi jatko-osaa, joissa väkivallasta on tehty itsetarkoituksellista. Kun Men Behind the Sun aikanaan sai ainoan julkisen esityksensä japanilaisissa elokuvateattereissa, langetettiin ohjaajan ylle äärinationalistien taholta kuolemantuomio. Japanilaiset nuoret, joille hän elokuvaansa näytti yliopistoilla, eivät uskoneet kertomusta todeksi - eivät ennen kuin joku paikan päällä ollut henkilö tuli todistamaan sen puolesta. He eivät kyenneet uskomaan että heidän kansansa kykenisi elokuvan esittämiin tekoihin. Fei Mou puolestaan kertoo karsineensa pahimmat kokeet ja surmatyöt pois. Tähän on helppoa myöntyä. Sittemmin leirin tapahtumista on kerätty runsaastikin aineistoa, muun muassa Hal Goldin kokoamiin haastatteluihin kirjassa Unit 731: Testimony (1996).
Nuit et brouillardin (1955) ohella Men Behind the Sun kuuluukin tänä päivänä sodanvastaisten elokuvien tärkeään kaanoniin. Se ei ole Schindlerin listan (1993) kaltainen satu, jossa ihmisen moraalista tehdään mustavalkoista siirappia. Fei Mou ei ole halunnut toimia tuomarina, tai edes syyttäjänä. Hän on antanut todistuksensa koko ihmiskuntaa vastaan.
toimitus
| lukijat |  |
| pisteet (äänet) | nimeke | ||
|---|---|---|---|
| 19 (28) 68% |
Man Behind the Sun (1988)Hei tai yang 731
|
Suositeltavaa jatkolukemista:
kommentit
Sen verran pitää olla arvostelijan kanssa eri mieltä, että kyllä tämä omien muistikuvien perusteella jäi aika vahvasti eksploitaation tasolle ja dokumentaarisuus oli kovin näennäistä pintasilausta.
Mainittu kissakohtaus tosiaan on suorastaan paskamainen, kyseinen symboliikka olisi varmasti voitu esittää toisinkin.
Toivottavasti herra kauhuelokuvafani kiertää samalla kaikissa maailman teurastamoissakin valittamassa yhtä paljon!
muihin nyansseihin ei tässä edes jaksa lähteä, varmasti vähääkään järkeä omaava huomaa asioita itsekin
Vois siinä joku nähdä pientä eroa tapetaanko jotain viihteen vuoksi tai ruoan, vaikka sinällään tämän ylenpalttisen mässäilyn ja ruuan tuhlauksen aikana ero ei näytä olevan kummoinenkaan
muihin nyansseihin ei tässä edes jaksa lähteä, varmasti vähääkään järkeä omaava huomaa asioita itsekin
Itsellänikin pahaa tekee tämän(kin) elokuvan eläinväkivalta sen autenttisuuden vuoksi, mutta uskallan epäillä vahvasti, että tässä elokuvassa otukset kuolivat ihan vaan huvin vuoksi, toisin kuin useassakin muussa aasialais- ja italopätkässä. Pyhittääkö tarkoitus keinot, mene ja tiedä...
Mutta toisekseen kannattaa muistaa kulttuurillinen ero; Kiinassa kuin historiallisesti kaikki muu kuin ihminen on tupattu katsomaan ensisijaisesti proteiinin lähteenä ja hyvin toissijaisesti arvokkaana elämänmuotona ihan vain siksi, että se elää ja on olemassa. En ole ekspertti Kiinan kulttuurissa, mutta tällainen mielikuva mulle on vahvasti kokemani ja lukemani perusteella. Tällä lienee vaikutus myös eläinten käytöstä cannon fodderina tässäkin leffassa, jolloin otusten kuolemaa käytetään voimakkaana symboliikan välineenä ja tehokeinona.
Minulle on henk. koht. kaikenlainen tietoisuuden kartuttaminen aina viime kädessä jonkinasteista "viihdettä". Asia erikseen työhön tai koulutukseen liittyvät pakolliset väkisin pämppäämiset, jotka menevätkin pahimmassa tapauksessa toisinaan itsensäkiduttamisen puolelle..
Jos et itse jollain tasolla "viihdy" jonkin teoksen parissa motiivista tai toisesta johtuen, olisi kiva kuulla lisää siitä miksi haaskaat aikaasi sellaisen parissa?
Jotta voisit pitää baskeria katu-uskottavasti päässä?
Kiinalla on mieletön parisataavuotinen tappamisen ja kiduttamisen historia, ja kaikki mahdolliset proteiininlähteet ovat sattuneista syistä tulleet (mm. Maon aikana) erittäinkin tutuiksi, perheiden välisien lapsien päittäin ruoaksi vaihtamista myöten, mutta en osaa ottaa kantaa lähivuosikymmenien aikaiseen paikalliseen eläinrakkauteen.
Jos paikallinen mentaliteetti kuitenkin on eläintenkiduttamisen puolella, niin mitään kulttuuri/arvorelativisti-kaveria et minusta saa tähän keskusteluun.
"Jaa... no onnea vaan, jos pystyy näkemään Men Behind the Sunin viihteenä - tai yleistämään, että elokuva taidemuotona on ylipäätään olemassa vain viihdyttääkseen."
Minulle on henk. koht. kaikenlainen tietoisuuden kartuttaminen aina viime kädessä jonkinasteista "viihdettä". Asia erikseen työhön tai koulutukseen liittyvät pakolliset väkisin pämppäämiset, jotka menevätkin pahimmassa tapauksessa toisinaan itsensäkiduttamisen puolelle..
Jos et itse jollain tasolla "viihdy" jonkin teoksen parissa motiivista tai toisesta johtuen, olisi kiva kuulla lisää siitä miksi haaskaat aikaasi sellaisen parissa?
Jotta voisit pitää baskeria katu-uskottavasti päässä?
Kiinalla on mieletön parisataavuotinen tappamisen ja kiduttamisen historia, ja kaikki mahdolliset proteiininlähteet ovat sattuneista syistä tulleet (mm. Maon aikana) erittäinkin tutuiksi, perheiden välisien lapsien päittäin ruoaksi vaihtamista myöten, mutta en osaa ottaa kantaa lähivuosikymmenien aikaiseen paikalliseen eläinrakkauteen.
Jos paikallinen mentaliteetti kuitenkin on eläintenkiduttamisen puolella, niin mitään kulttuuri/arvorelativisti-kaveria et minusta saa tähän keskusteluun.
Ilman selvittämääsi "oppiminen on kivaa" -taustaa sanomasi näytti aikalailla siltä, että Men Behind the Sun olisi kasattu puhtaasti viihde- ja tienaamismielessä - näkemys, josta olen vahvasti eri mieltä, ärsyyntymiseen asti. Pahoittelen jos survoin herneitä nenääsi tai otin niitä itse liioitellusti.
Yllä oleva Mustosen arvostelu kertoo kaiken olennaisen teoksesta, ja allekirjoitan väittämät täysin. Sen verran mainittakoon vielä omasta puolestani Men Behind the Suniin liittyen, että katselukokemus ei ole ollut allekirjoittaneelle helppo koskaan, sen verran karun kuvan ihmisyydestä ja samalla graafista sisältöä elokuva katsojalle tarjoaa. Mutta jotain niin painokasta sanottavaa ja vaikuttavaa kerrontaa se sisältää, että on leffan pariin tullut palattua useampaan kertaan. Olisiko tämä sitten epämukavuusalueella liikkuvaa, pakonomaista opitun kertausta?
Viihtymisistäni ja motiiveistani en ala tässä formaatissa vääntää enempää, siihen ei ihan pari lausetta riitä, ja menisi niin paljon off topiciksi että olkoon. Jos Hanuri Al-Jaffaa aihe kiinnostaa, liity toki Elitisti-foormuille ja pannaan säie pystyyn sivistyneen keskustelun merkeissä.
Kaipa tuon voisi hyväksyä, kun ajattelee mitä kaikenlaista vastenmielistä, ja jopa traumaattista autenttistakin, materiaalia on itsekin tullut käytyä läpi, motiivina vain ihmimillisten rajojen tutkaaminen, omien ja yleensäkin - motiivi jonka lähdevoima on moninainen, ja ymmärrän että menee aika henkilökohtaiseksi ja monimutkaiseksi jos sitä lähtee selvittelemään.
Mutta vähemmän auvoisaksi ei elämäni ainakaan näiden harrasteiden johdosta mene omista lähtökohdistani, ikävä jos sulla on toisin ;-)
Paitsi että se kissankidutus vituttaa silti täysin turhana.
Ai niin mut kissahan on niin ihanan söpö kun taas rotat ovat rumia ja inhottavia, ansaitsevatkin kuolla hyh.
Jännä että kaikki muistaa valittaa siitä kissakohtauksesta, mutta loppupuolen kymmeniä elävältä poltettavia rottia ei muista kukaan, vaikka enemmän täysin turhia miestappioitahan siinä tulee...
Ai niin mut kissahan on niin ihanan söpö kun taas rotat ovat rumia ja inhottavia, ansaitsevatkin kuolla hyh.
Jännä että kaikki muistaa valittaa siitä kissakohtauksesta, mutta loppupuolen kymmeniä elävältä poltettavia rottia ei muista kukaan, vaikka enemmän täysin turhia miestappioitahan siinä tulee...
Ai niin mut kissahan on niin ihanan söpö kun taas rotat ovat rumia ja inhottavia, ansaitsevatkin kuolla hyh.
Mutta nämä jutut joko liikuttaa ihmistä tai sitten ei.
Japanissa 1990-luvulta asti vallinneen kieltämisen kulttuurin myötä tämä elokuva on noussut entistä ajankohtaisemmaksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos tämä elokuva pystyy toimimaan muistutuksena jälkipolville, on se kissan tappokin pieni uhraus ihmisyyden puolesta.
Mellerin kanssa samaa mieltä, ettei tätä kukaan, täysin eksploitatiivisessä mielessä ole tehnyt. Kuten myös, ettei, tämä viihde-elokuva olekaan.. Ei, ei.
Teemu Mäkihän jo todisti, että tappamalla kissan pääsee Hitleristä seuraavaksi.
Mäki onkin sairas, yksikään terve ihminen ei hakkaa kirveellä eläintä kuoliaaksi ja heitä mällejä sen päälle.
Teemu Mäkihän jo todisti, että tappamalla kissan pääsee Hitleristä seuraavaksi.
Kissahan on saalistajana kiduttava sadisti, rottalauma päästi sen helpolla.
Edelleen yksi sivuston potentiaalisimmista arvosteluista. Autenttisten tapahtumien osittainenkin summaaminen tämän kaltaisissa yhteyksissä on poikkeuksetta pelkkää plussaa sekin. Sotarikoshistorian sadistisimpiin lukeutuva massamurha ei ole aiheista helpoin vahvavatsaisillekaan, yltiöpositiivisessa ilopilleripilvessä levitoivasta instagram-idioottien pullamössösukupolvesta puhumattakaan. Aasiassa aiheen ympärillä jo nyttemin tietyn lakipisteen saavuttanut kieltämisen kulttuuri rakoilee tätä kirjoittaessa varsin kunnioitettavasti, kaiken järjen ja ymmärryksen vastaisista hirveyksistä selvinneitten uhrien sekä ko. ihmisoikeusrikoksiin syylistyneen vastapuolen vielä elossa olevan vähemmistön suosiollisella siunauksella.
Mätäne helvetissä Shiro Ishii, kaikki Yksikkö 731:en jäsenet sekä lisäksi mm. Yksikkö 1644 Nanjingissa, Yksikkö 1855 Pekingissä sekä Yksikkö 9420 Singaporessa suorittamiin rikoksiin syylistyneet sekä näiden mielisairaitten ihmisten irvikuvaperkeleitten aikaansannoksia edukseen surutta hyödyntäneet tuolloiset tahot.
Kun et näytä asioista mitään ymmärtävän niin selitetään se kuin lapselle, kissa heittelee ja raapii saalistaan siksi, että saisi sen lamautettua. Oletko katsonut luontodokumentteja? Kissa pyrkii aina ensin tukehduttamaan saaliinsa. Ihan turha sun kaltaisille idiooteille on faktoista puhua, nauti vaan sairaista fantasioistasi.
Ihmisellä on valinnanvapaus esim. pitää lemmikkinsä poissa tekemästä luonnossa massiivista pitkitettyä tappojälkeä ja tuhoa - samoin kuin elokuvan tekijätkin olisivat voineet olla käyttämättä oikeita eläimiä kohtauksessa.
Oli pakko.
Kun et näytä asioista mitään ymmärtävän niin selitetään se kuin lapselle, kissa heittelee ja raapii saalistaan siksi, että saisi sen lamautettua. Oletko katsonut luontodokumentteja? Kissa pyrkii aina ensin tukehduttamaan saaliinsa. Ihan turha sun kaltaisille idiooteille on faktoista puhua, nauti vaan sairaista fantasioistasi.
Taisi kalikka kalahtaa, kun joku kissaihminen tuli suu vaahdossa puolustamaan omaa pikku tuhoeläintään.
Mihin tämä väite perustuu? 70- ja 80-luvuilla Kiinassa oli käynnissä systemaattinen Japanin mustamaalaus (ks. Wikipediasta "Anti-Japanese sentiment in China"), maan viranomaiset eivät takuulla olleet pätkän vertaa kiinnostuneita viihdeteollisuuden liiallisesta Japani-vastaisuudesta. Tämä lienee ohjaajan oma väite.
Pätkä arvostelusta: "Fei Mou käsittelee kauttaaltaan aihettaan fiktiivisenä todistusaineistona, jonka hän olisi alun perin halunnut pukea dokumentin muotoon. Tähän maan viranomaiset eivät suostuneet, koska pelkäsivät aiheen viilentävän Japanin ja Kiinan välisiä suhteita."
Mihin tämä väite perustuu? 70- ja 80-luvuilla Kiinassa oli käynnissä systemaattinen Japanin mustamaalaus (ks. Wikipediasta "Anti-Japanese sentiment in China"), maan viranomaiset eivät takuulla olleet pätkän vertaa kiinnostuneita viihdeteollisuuden liiallisesta Japani-vastaisuudesta. Tämä lienee ohjaajan oma väite.
"My first impressions were to make the film as a serious documentary, but I later found that it was impossible as the Japanese Army had destroyed most of the damning evidence. Therefore, it was impossible to make a documentary as there was no material to use [note: The Japanese scientists filmed the human experiments and the footage was shipped back to Japan for medical study. It is doubtful if this footage is still in existence]. Also, no one wanted to give me money to produce the film as they found the subject matter to be a political hot potato."
"How did you go about making the film?
I started researching for the film in 1982 and had ideally finished in ’86. In four years, I had completed the research, wrote the script and had got the go-ahead from the Chinese Government. It was interesting because the lower levels of the government said that we could not make such a film, and so I went right to the top and asked the general secretary who gave me the green light. The other officials were outraged saying that we could not make Man Behind the Sun in China because it would damage political relations with the Japanese. They were very worried about losing money and electronic goods from Japan as well as hurting China’s relationship with her neighbouring country. There were all kind of reasons but I couldn’t care less about China’s friendship with Japan. I wanted to talk about the past."
80-luvullahan etenkin taloussuhteet alkoivat paranemaan näiden maiden välillä. https://en.wikipedia.org/wiki/China%E2%80%93Japan_relations#1980s Toi oli muutenkin herkkää aikaa ympäri maailman taiteen suhteen. Alla lainaus ohjaajan haastattelussa, jossa viitataan juuri pelkoon talouskehityksen vaikeutumisesta. En näe miksei pitäisi paikkaansa.
"My first impressions were to make the film as a serious documentary, but I later found that it was impossible as the Japanese Army had destroyed most of the damning evidence. Therefore, it was impossible to make a documentary as there was no material to use [note: The Japanese scientists filmed the human experiments and the footage was shipped back to Japan for medical study. It is doubtful if this footage is still in existence]. Also, no one wanted to give me money to produce the film as they found the subject matter to be a political hot potato."
"How did you go about making the film?
I started researching for the film in 1982 and had ideally finished in ’86. In four years, I had completed the research, wrote the script and had got the go-ahead from the Chinese Government. It was interesting because the lower levels of the government said that we could not make such a film, and so I went right to the top and asked the general secretary who gave me the green light. The other officials were outraged saying that we could not make Man Behind the Sun in China because it would damage political relations with the Japanese. They were very worried about losing money and electronic goods from Japan as well as hurting China’s relationship with her neighbouring country. There were all kind of reasons but I couldn’t care less about China’s friendship with Japan. I wanted to talk about the past."
Lukemani perusteella monilta osin on epäselvää, mitä Yksikössä 731 tarkalleen tapahtui. Men Behind the Sunin tapahtumat lienevät suurimmaksi osaksi sepitettyjä, varmaankin siksi dokumenttiformaattia ei valittu.
Ok, kiitos selvennyksestä, kyseessä oli siis ohjaajan väite. Kiinan ja Japanin 80-luvun kauppasuhteiden lähentymisestä huolimatta pidän itse tuota väitettä kohtalaisen vaikeana uskoa Kiinan viihdeteollisuuden (itse)sensuurin yleiseen linjaan verrattuna. Vielä vuonna 2000 Japanin sotarikoksia käsittelevä kiinalainen elokuva Guizi lai le (Devils on the Doorstep) kiellettiin, koska kiinalaisten ja japanilaisten välit elokuvassa nähtiin liian inhimillisinä! Ohjaaja Wen Jiangille kaavailtiin rangaistukseksi lisäksi 7 vuoden kieltoa elokuvateollisuudessa (ei kuitenkaan ilmeisesti toteutunut).
Lukemani perusteella monilta osin on epäselvää, mitä Yksikössä 731 tarkalleen tapahtui. Men Behind the Sunin tapahtumat lienevät suurimmaksi osaksi sepitettyjä, varmaankin siksi dokumenttiformaattia ei valittu.
kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa