Caroline Munro

Rust Creek (2018)


Rust Creek #1 Rust Creek #2

Kautta modernin kauhuelokuvan on syrjäseutujen asukkaat näytetty väkivaltaisina, outoina, kusipäisinä, sisäsiittoisina, ahdistelevina ja (sikoja) raiskaavina juntteina. Raaka yleistys toimii, vaikka kuvailevia sanoja muuttaisi toisiksi, sillä tavoiteltu uhkaava maaseudun sävy pysyy filmistä toiseen muuttumattomana. Sellaisia ne heinähousut vain ovat keskellä sivistyksen hylkäämiä maisemia, joihin eivät syvästä eristäytyneisyydestä tietämättömät kaupunkilaiset istu. Metsätrilleri Rust Creek ei varsinaisesti poikkea kaavasta, vaikka missään nuhjuisuudessa ei kylvetäkään.

Rust Creek [1]
Rust Creek [2]

Elokuva alkaa suoraan siitä minkä pohjustukseen käytettäisiin normaalisti ainakin puoli tuntia. Surkean navigaattorin, kappas vain, ohjastama nuori tyttö Sawyer (Hermione Corfield) päätyy keskelle ei-mitään, ja häntä opastavat paikalle sattuvat maalaisveljekset. Kierrokset nousevat hieman ennenaikaisesti heti tappiin, sillä kerronta tuntuu hyvin kiireiseltä, mutta toisaalta piristävän nopeasti etenevältä. Tämä jyväpunttikaksikko on nimittäin tytön kimpussa herhiläisenä kuumottaen, joten selviytymistaistelu alkaa varhain. Sawyer pakenee vaistottuaan vaaran, mutta veljekset eivät aio luovuttaa.

Saamme elokuvan kuluessa todeta, että kuvaamaan on lähdetty lähinnä päähahmon pakoidea mielessä, vaikka muiden hahmojen esittäytyessä alkaa kehittyä jotain suurempaa. Mutta kun Sawyer karistaa ensimmäistä kertaa landepaukut kannoiltaan, niin vauhti, jolla koko paska käynnistettiin, katoaa täysin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkossa elokuvassa haahuillaan heiluvalla intensiteetillä, jolloin kiinnostumisen aiheita aletaan keksiä vasemmalla kädellä. Suosittuna jännittämisen kohteena toimii klassikko: typerä käytös ja sen seuraukset. Sinällään perusasetelmassa itsessään on pelkistettyä jytyä, koska se saa hakoteillä olevan tytön kohtaamaan itsensä alastomimmillaan, kun kukaan ei ole heti auttamassa.

Rust Creek [3]
Rust Creek [4]

Jos päähenkilöön samaistuu, niin tilanne on hyvin turhauttava ja masentava, eikä meistä kukaan osaisi välttämättä siihen paremmin suhtautua. Laahustat haavoittuneena kolkossa erämaassa, joka tuntuu kaikkia aisteja myöten loputtoman kylmältä ja kuolleelta. Ympäristö hehkuu kummallista aavemaisuutta puiden näyttäessä kuin luurangoilta. Tapahtumapaikan valinta onkin selkeästi elokuvassa ainoa täysin nappiin osunut taiteellinen ratkaisu, sillä hahmojen erinäisiä tavoitteita täydentävänä tai tuhoavana ympäristönä se myös pyrkii kertomaan mistä elokuvassa voisi olla kyse.

Suhteellisen neuvokkaan tytön heittäminen keskelle realistista jahtauspainajaista toimii harmillisesti kuitenkin vain elokuvan alkupuolen, jonka tekijätkin tiedostavat. Keinot kertoa tarkoituksenmukaista tarinaa tuntuvat loppuvan kesken, jolloin perusjuonikuvion päälle liimataan paksulti pliisua ihmissuhdedraamaa. Muuhun kuin päähenkilöönsä ei käsiin hajoavassa indie-jännärissä voi pidemmän päälle tukeutua, sillä niin heikosti se pitää vettä.

**---
© Esa Meisalmi, julkaistu: 19.7.2021
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 MHEM
  2.5 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Pettynyt kommentoi (13.8.2021 13:39:16)
user avatar Ehkä jonkun pitäisi tehdä vaihteeksi painajaismainen elokuva siitä kuinka maaseudun rauhassa ja turvassa kasvaneet hyväuskoiset nuoret lähtisivät lomalle johonkin suurkaupunkiin ja päätyisivät ahdistavaan amokiin syrjäisillä ja hämärillä kujilla. Näinä aikoina varsinkin sinne voisi keksiä muitakin kuin katupummeja kasvattamaan uhkaa. Lopuksi nuoret voisivat päätyä esikaupunkialueelle, jossa paremmat ihmiset, jotka kokisivat moiset tunkeutujat suorastaan vihollisiksi (sillä ei ole merkitystä, että yrittävät vain hakea apua ja turvaa), päätyisivät jahtaamaan heitä koirien ja aseiden kanssa.

Ainakin itse näin entisenä maalaisena viimeiset vuosikymmenet kaupungissa asuneena koen kaupungin paljon uhkaavampana paikkana kuin maaseudun.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (15.8.2021 20:28:18)
lainaus:
Ehkä jonkun pitäisi tehdä vaihteeksi painajaismainen elokuva siitä kuinka maaseudun rauhassa ja turvassa kasvaneet hyväuskoiset nuoret lähtisivät lomalle johonkin suurkaupunkiin ja päätyisivät ahdistavaan amokiin syrjäisillä ja hämärillä kujilla. Näinä aikoina varsinkin sinne voisi keksiä muitakin kuin katupummeja kasvattamaan uhkaa. Lopuksi nuoret voisivat päätyä esikaupunkialueelle, jossa paremmat ihmiset, jotka kokisivat moiset tunkeutujat suorastaan vihollisiksi (sillä ei ole merkitystä, että yrittävät vain hakea apua ja turvaa), päätyisivät jahtaamaan heitä koirien ja aseiden kanssa.

Ainakin itse näin entisenä maalaisena viimeiset vuosikymmenet kaupungissa asuneena koen kaupungin paljon uhkaavampana paikkana kuin maaseudun.
user avatar Kaupungeissa on yleisesti ottaen apua saatavilla kaikkialla, joten sikäli mentaalinen siirtymä ympäristössä suoraan ei toimi. On toki poikkeuksia kaupunkielokuvissa kuten Judgment Night (1993) ja The Warriors (1979), joissa apua ei ole helposti saatavilla, mutta myös suuria sosiaalisia uhkia näissäkin on. Itse en tosiaan keksi mitään sellaista elokuvaa, jota ehdotat. Ehkä syy on tosiaan se täydellinen eristäytyneisyyden tila, mitä ei urbaanissa ympäristössä ole, vaan sitten genre muuttuu täysin.
vastaa »
anonyymi kommentoi (15.8.2021 22:55:48)
lainaus:
Kaupungeissa on yleisesti ottaen apua saatavilla kaikkialla, joten sikäli mentaalinen siirtymä ympäristössä suoraan ei toimi. On toki poikkeuksia kaupunkielokuvissa kuten Judgment Night (1993) ja The Warriors (1979), joissa apua ei ole helposti saatavilla, mutta myös suuria sosiaalisia uhkia näissäkin on. Itse en tosiaan keksi mitään sellaista elokuvaa, jota ehdotat. Ehkä syy on tosiaan se täydellinen eristäytyneisyyden tila, mitä ei urbaanissa ympäristössä ole, vaan sitten genre muuttuu täysin.
user avatar Jep, harvassa ne ovat ja nykyaikana toki tuo helpohko avun saatavuus varmasti hankaloittaa kerrontaa, vaikka ehkä siihenkin pienellä mielikuvituksella saisi omat juonelliset koukeronsa selittämään avun puuttumista - nykyäänhän esim. poliisipartioita vähennetään budjettileikkausten myötävaikutuksella ja sen ansiosta olen itsekin kerran päässyt kokemaan, että riehuville naapureille soitetut poliisit ottivat aikansa saapua, kun yhtäkään partiota ei ollut vapaana sillä hetkellä - taisi kulua yli puolituntia ja tuossa ajassahan elokuvassa voi tapahtua mitä tahansa.

Hieman ideaa sivuten toki yksi loistava elokuva tulee mieleen, eli Scorsesen Illasta aamuun, jossa päähenkilö pääsee viettämään stressaavan ja paikoin painajaismaisen yön New Yorkin syleilyssä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa