Caroline Munro

Deliverance (1972)

Syvä joki

aka Den djupa floden; Délivrance; Beim Sterben ist jeder der Erste; Un tranquillo weekend di paura; Defensa; Den sista färden

Deliverance #1 Deliverance #2

(Arvostelu sisältää huomattavia juonipaljastuksia.)

Sikamaisesta raiskauskohtauksesta kuuluisa Syvä joki on muutakin kuin vain kyseinen väliepisodi. Se käynnistää tapahtumasarjan, jonka pyörteisiin voisi periaatteessa joutua jokainen meistä, joka valitsee turvallisen golffausreissun sijaan vaarallisen melontaretken takapajulassa. Alku onkin hyvin suoraviivainen, kun neljän kaveruksen jo valmiiksi tuhoon tuomitulta tuntuva loma syrjäisellä joella eskaloituu päättymättömäksi selviytymistaisteluksi, joka tietää väistämättä loukkaantumisia ja ruumiita.

Kesken retken eräs heistä joutuu täysin yllättäen sellaisen teon kohteeksi, joka on omiaan vahingoittamaan välittömästi mielenterveyttä. On mahdotonta kuvitella, mitä puskajussin suorittaman perseraiskauksen kokenut mies tuntee kohtelun jälkeen. Todennäköistä on, ettei kokemus jätä välttämättä koskaan rauhaan, vaikka raiskaaja surmansa tilanteessa saakin.

Deliverance [1]
Deliverance [2]

Tällaisen kohtauksen seurauksia mietittäessä ohjaaja-käsikirjoittaja John Boormanin tapa käsitellä seurueen ryhmädynamiikkaa on mestarillinen. Yksi heistä lyö maskuliinisen vaihteen silmään, jossa ongelmat ratkaistaan pinnallisella uhotasolla. Toinen alkaa itkeä ja käyttäytyä hysteerisesti, eikä osaa ratkaista mitään. Kolmannella tilanne jää päälle myrskyämään, eikä hellitä koko loppuelokuvan aikana. Ja sitten on raiskattu mies, jolta on turha kysyä mitään.

Elokuvahistoriassa esiintyy erittäin harvoin näin rajusti kaikkien hahmojen tulevaisuuteen vaikuttavia kohtauksia, jotka rikkovat pahaa aavistamattomien päähenkilöidensä mielen lähestulkoon kertalaakista. Jos heidän mielensä säilyy toimintakuntoisena, niin trauma vahingoittaa siitä huolimatta tuntuvasti, ja tämä näkyy haparointina tulevissakin painetilanteissa.

Yleensä tällaista inhimillistä haurautta luotaavaa tematiikkaa käsitellään esimerkiksi sotaelokuvissa, joissa menetetyn psyyken jälkeen meuhkataan ympäriinsä kuola poskella tai vaivutaan hiljaisuuteen. Syvässä joessa kuvataan kuitenkin huimasti tarttuvammin kunkin henkilökohtaista selviytymistä, sillä reaktioita ei ole etukäteen saneltu. Hahmot eivät ole aina samaa mieltä keskenään, eivätkä aina kavereitakaan, mutta typerältä riitelyltä vältytään. Elokuvassa onkin selkeä, teennäisyyden ohittava psykologinen näkökulma, minkä johdosta lopulta myös koko elokuvan rakenne nyrjähtää sijoiltaan.

Deliverance [3]
Deliverance [4]

Vahvan raiskausvälikohtauksen jälkeen jokea alas laskevat luulevat, että heitä seurataan kaiken aikaa, vaikka on hyvin epätodennäköistä, että mitään uutta vainoajaa on olemassa. Katsoja kuitenkin huijataan mukaan leikkiin, koska adrenaliinipitoinen mieli huutaa, että tilanne pitää saada hoidettua tappamalla tämä myyttinen vainoaja.

Tuntematonta, mutta ilmiselvää uhkaa kohtaan syntyy niin väkevä pelkotila, että se saa seurueen ajattelemaan jonkin olevan periksiantamattomasti kiinni niskassa. Henkilöt vaipuvat lapsen tasolle yrittäessään saada otetta siitä saavuttamattomasta kauhusta, joka nakertaa sekä itsetuntoa että myös omatuntoa, mutta antaa ristiriitaisesti myös voimaa vaativiin toimenpiteisiin.

Tämä henkinen sekasortoisuus johtuu siitä, että vakavan trauman koettuaan jokea alaspäin jatkavat ihmiset käsittelevät kokemiaan vaikeuksia pystymättä kietomaan ajatuksiaan tai tunteitaan niiden ympärille. Lisää mielentilan ongelmia kehittyy myös raiskauksen jälkeisistä väkivaltaisista toimista, jotka he kaikki ovat katsoneet välttämättömäksi suorittaa selviytyäkseen. Sivullisetkin saavat kärsiä, kun päähenkilöt muuttavat tietoisesti itsensä saaliista saalistajiksi.

Deliverance [5]
Deliverance [6]

Filmissä on "yliluonnollinen", muttei varsinaisesti hengellinen viba. Ikään kuin joen yllä leijuisi jokin entiteetti tai kollektiivinen tunnetila, joka tahtoo jokea kulkevalle väelle pahaa. On kuin pääporukka olisi kirottu sillä ensimmäisellä hetkellä, kun he saapuvat pelipaikalle. Aivan elokuvan loppupuolella näemme myöhemmin tekojärven alle jäävän kyläpahasen siirrettävine kirkkoineen ja rannoilla makaavine autonromuineen. Järkyttävät tapahtumat tulisivat hautautumaan tavoittamattomiin, vaikka reissusta selviäville elämää sekoittaneet ja kyseenalaistaneet muistot olisivat jatkossakin raskasta konkretiaa.

Syvä joki on elokuva, jota katsoessa miettii jatkuvasti, kuinka ihmiset käsittelevät yhtäkkistä ja syvää traumaa, joka saa mielen mustenemaan totaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että koko porukan mieli sulkee traumatisoivia tekijöitä pois tajunnasta, eivätkä ne nouse kunnolla pinnalle siten, että asioita voitaisiin käsitellä rationaalisesti. Symboliikkakin on sidottu 70-lukulaiseen tapaan pieniin, mutta samalla isoihin ja elokuvan sanomaa täydellisesti tukeviin yksityiskohtiin.

Jatkolukemiseksi suositellaan henkistä jatko-osaa Joki ilman paluuta (Rituals, 1977).

*****
© Esa Meisalmi, julkaistu: 12.8.2021
keskiarvo
toimitus
4.42/5.00 (6)
 JSTPJMMHMK*EM
  4.0 4.0 4.0 5.0 4.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.13/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  95 (148)
64%
Deliverance (1972)  Deliverance (1972)Syvä joki